Lopun alku ja ikävän aiheita

Ulkomaankomennus on muutamaa päivää vaille lopussa. Uskoakseni se tarkoittaa myös hetkisen taukoa blogin pitämiseen. Yhden tai muutaman päivityksen haluan tänne kuitenkin vielä puristaa.

Klassinen matkablogin päätöspäivitys taitaa olla listaus asioista joita jää/ei jää kaipaamaan. Sitä myös kysytään useimmiten kun olen Suomeen palannut. Olen pyöritellyt pidemmän aikaa jo tätä aihetta, enkä ole saanut päähäni mitään oivaltavaa tai edes missään määrin järkevää listaa. Ehkä se johtuu siitä, etten tiedä vielä, mitä Suomeen palattuani kaipaisin. Ehkä ikävöin joitain asioita jälkikäteen, tai sitten olen osannut nauttia erityisesti juuri näistä asioista Englannissa asuessani. Tiedä häntä.

-Käytöstavat ja small talk
Vuoden aikana olen turtunut kohteliaaseen small talkiin ja siihen, että joka lause sisältää anteeksipyynnön ja kiitoksen. Kadulla törmätessä anteeksi pyytävät sekä törmääjä, että törmäyksen kohde. Sanaparit no thank you  ja yes please ovat syöpyneet selkärankaan ja kaikki vuorovaikutus käydään pitkän kaavan mukaan. Bussikuski ylistää, kuinka nautinnollista hänelle oli tarjota matka juuri minulle ja miten tervetullut olen hänen kyytiinsä uudelleen. Aika yliampuvaa, tiedän. Mutta luulisin, että kaikkea tätä jään kaipaamaan. Mutta toisaalta kieli ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä, joten saatan jäädä ikävöimään vain kieltä. Tai sitten kyse on vain sopeutumisesta. En tiedä. (Brittiläisiin käytöstapoihin liittyvä mahtava tietopankki löytyy täältä.)

-Luonto, ympärivuotinen vehreys ja puutarhat
Nämä kaikki ovat asioita, joista olen nauttinut täällä kovasti. Ne eivät ehkä vaadi sen isompaa selitystä. Sitten kun minulla on joskus oma vehreä piha, haluan rakentaa sinne fantasiapuutarhan. Tykkään vihreistä asioista, ja koska Englannista on vihreämpää kuin Suomessa, saatan ikävöidä sitä.

- Ruokakulttuuri
Tämä on ehkä kaikessa yllättävyydessään yksi ehdoton asia, jota jään kaipaamaan. En siis tarkoita pubien uppopaistettuja kaloja ja chipsejä, vaan maailman kaikilta laidoilta tulevia ravintoloita, joissa olen kokenut elämäni parhaat ruokakokemukset. Ruokakauppojen valmisaterioihinkin onnistuin kiintymään vuodessa niin kovasti, etten tiedä miten pärjään ilman Marks&Spencerin Dine for Two -tarjousta, jossa kympillä saa valita kahden hengen aterian viineineen ja jälkiruokineen. Nuo setit ovat oikeasti helppoa, hyvää ja edullista ruokaa ja vaihtoehtoja on melkein loputtomiin (kunhan on riittävän aikaisin liikenteessä).

Muita mieleen jääneitä houkutuksia (lista saattaa päivittyä):

- Kätevät lentoyhteydet ympäri maailman
- Oikeaa villaa sisältävät villapaidat
- Pubit, joihin mennään aikaisin, ja josta lähdetään aikaisin
- Oikeasta omenasta tehdyt siiderit
- Puhtaan kokolattiamaton pehmeys, lämpimyys ja kätevyys kännykkää ja tietokoneita tiputellessa
- Lauantaina jaettava posti
- Mahtavat aikakauslehtivalikoimat
- Ilmaiset museot
- Maaseutukävelyt
- Kesätamineissa keskellä talvea kulkevien ihmisten päivittely


Ai mitä en jää kaipaamaan? (Lista saattaa päivittyä.)

- Koteja ja "eteisiä", joista puuttuu vaatteidensäilytysmahdollisuus ja naulakot
- Rasti ruutuun -tyyppisiä etnisiä rekisteröintikaavakkeita
- Etikkasipsejä
- Aivan kuppaisia tietoliikenneyhteyksiä ja huonosti suunniteltuja nettisivuja
- Joka kulmaan kiinnitettyjä valvontakameroita
- Kallista ja huonosti palvelevaa Royal Mail -postilaitosta
- Yksityistettyä yhteiskuntaa
- Sosiaaliluokkien korostamista
- Hankaluus tutustua uusiin ihmisiin
- Käsittämättömän huono asiakaspalautejärjestelmä (=kuluttajansuoja)
- Erilliset kuuma- ja kylmävesihanat