Mielikuvia ja ennakkoluuloja

Brasilia on valtava maa. Sinne mahtuu jos jonkinlaista ilmastoa, luontoa, kulttuuria ja väkeä. Amazonin sademetsissä, Rio de Janeiron faveloissa ja Florianópolisin saaren pikkukylissä on keskenään varmasti tyystin erilaiset tunnelma. Tai tätä olen ainakin koittanut itselleni toitottaa taistellessani ennakkomielikuvia vastaan, etenkin niitä pelottavimpia.

Välillä ajatukseni täyttyvät paratiisinomaisista pilkahduksista, joissa juodaan värikkäitä hedelmäcoctaileja aurinkosilla rannoilla ja suurin henkeä ja terveyttä uhkaava vaara on ylikypsä puusta päähän tipahtava mango. Taustalla elämää rytmittää loppumaton bossanova ja aina välillä pyörähdetään parit sambat linnunhöyhenet takapuoleen liimattuna. (Vaikka täytyy myöntää, että hammaslankaa muistuttavilla bikineillä intiimialueensa peittävät brasilialaiskaunottaret ovat myös vähän pelottavia...)

Mutta aina sangen realistis-kyyninen mielikuvitukseni tarjoilee sopivissa annoksissa myös uhkakuvia, joiden todennäköisyydestä en osaa mennä takuuseen. Mitä jos hiipivä talvi vie auringon mennessään ja Atlantin talvisateet piiskaavat meidät jäätymään lämmittämättömissä kodeissa. Kaduilla huumekartellien pikkunäppärät jäsenet ryöstävät meiltä kaiken irtilähtevän ja loppuajasta hyttyset tartuttavat meihin keltakuumeen ja malarian. Entä jos missään ei ole turvallista liikkua, en opi puhumaan portugalia kunnolla ja lentokone tippuu mennen tullen?

Onneksi tällä kertaa riittää, kun koko valtavasta maasta ottaa haltuunsa 10km x 50km kokoisen alueen. Se voi olla juuri sopivan kokoinen alue aloittaa Brasilian valloitus. Youtuben perusteella jo pelkästään noille neliöille mahtuu niin monta todellisuutta, että tekemistä riittää tällaiselle arkajalalle. Haparoivien ensiaskelten jälkeen lienee helpompaa, kun ei enää tarvitse spekuloida niin paljon, vaan pääsee näkemään paikan päälle todellisuuden. Ja täällä blogissa voin sitten raportoida kaikesta siitä, mikä jätetään leikkauspöydällä pois kun idyllisiä matkailunedistämisparatiisivideoita kootaan.

Youtubea on kiittäminen ehkä vahvimmista ennakkomielikuvista, joita minulla Floripasta on. Tässä yksi: