maanantai 31. maaliskuuta 2014

Paikallinen urpo ja salakuljetusvyö

En oikein osaa päättää, kuinka vainoharhaisesti tai leväperäisesti minun pitäisi suhtautua Brasilian turvallisuuteen. Kysymykset pyörivät päässä ja päivästä riippuen päädyn aina eri vastauksiin. Riittääkö siellä normaali valppaus ja maalaisjärki vai pitääkö alkaa hysteeriseksi ja kaivertaa kylkiluiden väliin turvasäilö passille ja arvotavaroille? Voinko kulkea lompakko olkalaukussa vai pitääkö minun hankkia ihonväriset salakuljetustaskut paidan alle tai piilottaa setelit rintsikoihin? Otanko vihkisormuksen mukaan vai kuljenko täysin koruitta? Pidänkö aina mukanani jotain varastettavaa, jonka voin iloisin mielin ojentaa kysyvälle? Olenko vainoharhainen idiootti?


Toistaiseksi olen päätynyt tekemään vain yhden salakuljetusaskartelun, joka on hamevetoketjun ompeleminen kangasvyön nurjalle puolelle. Siitä saa muutamalle setelirullalle hienon piilopaikan ja kenties mielenrauhaa joihinkin tilanteisiin. Muuten olen ajatellut noudattaa Helsingin Sanomien Brasilian kirjeenvaihtajan neuvoa ja pukeutua kuin paikallinen urpo.

P.S. Vielä loppuun haluan mainostaa ulkoasiainministeriön matkustusilmoitusta. Suosittelen tutustumaan ja käyttämään tarvittaessa. Se on ilmaista ja sangen pieni vaiva mahdolliseen hyötyyn nähden!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Yksi vaihtoehto on jakaa mukana pidettävät rahat moneen paikkaan: kaulapussi, vyötäröllä piilossa oleva pussi ja vaikka housun kaikkiin taskuihin jotain. Jos tilanne näyttää pahalta, heittää rahat jostain taskusta ja vaikka toisestakin ja voi ainakin toivoa, että paremmin piilossa olevat säilyvät.. T. Namibian oppeja toistava Tuikku

Coco kirjoitti...

Näin se varmaan menee. Onneksi vielä ei ole tarvinnut harjoittaa näitä oppeja käytännössä :)