Huomasin olevani taas Englannissa viimeistään siinä vaiheessa, kun linja-auton kuljettaja kiitti joka kerralla mikrofonin kautta pysäytysnapin painajaa. Olen edelleen sitä mieltä, että englanninenglannin kielen voi tiivistää jatkuvaksi kiittelyksi tai anteeksipyytelyksi. Niillä pärjää jo pitkälle, vaikkei mitään muuta osaisikaan. Mutta ei siitä enempää, pieniä sosiokulttuurisia huomioita.
Paluulento meni päänsärkyä potien. Takapenkin setä oli pessyt vaatteensa todennäköisesti Axella,
niin raivostuttavan pahalta hän haisi. Käytävän toisella puolella joku keski-ikäinen
permanenttitäti lääppi Fruit Ninjaa (hedelmänsilpomispeli),
eikä tajunnut laittaa siitä ääniä pois. Sopivaan mielentilaan laskeuduttuani ja etuaivolohkojen sykkiessä heittelin molempia mielikuvissani kaikella eteeni tuodulla ja harjoittelin pahaa ilmettä. Kaikki tämä oli kuitenkin tuloksetonta. Onneksi ikkunasta näkyi ihania hattarapilviä ja loppumatkasta teimme vielä kaarroksen Lontoon ydinkeskustan päällä. Jos en olisi niin mahdottoman kiltti ja sääntöorientoitunut suomalainen, olisin valokuvannut koko laskeutumisen. Nyt pitää tyytyä vain pilvivuoristoihin.
Takana on siis valloittava Suomi-loma! Kaksi viikkoa hyvää seuraa ja ystäviä. Voiko sitä paremmaksi keskikesän loma enää mennäkään. Mutta kaikki kiva kannattaa lopettaa hyvissä ajoissa, ettei väsy liikaa. Oxfordiin on ollut todella kiva palata. Kun täällä on orientoitunut olemaan vuoden, on näin puolivälissä kiva tulla katsomaan, mitä elämä tarjoaa. Lupaan päivitellä blogiakin taas ahkerammin, joten tervetuloa lukemaan.
P.S. Muistattehan, että meillä on uusi osoite. Jakelen sitä mieluusti kaikille, jotka postilaatikkoa haluavat täyttää. Ja sähköpostia voi laittaa minulle etunimi.sukunimi@gmail.com

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti