Valmistuin alkusyksystä. Maisterinpapereiden saaminen kouraan kesti omalla kohdallani kymmenen vuotta, ja koska matka ei aina ollut kaikkein suoraviivaisin, iloitsen tutkinnostani kaksinverroin. Pienet saavutukset elämässä ovat aina hyvää aikaa pysähtymiseen, sekä taaksejääneen että tulevan tarkasteluun.
Kymmeneen opiskeluvuoteen mahtui matka aikuisuuteen. Opintojeni aikana kypsyin ja karvoituin, maailmankuvani laajeni ja pääsin näkemään asioita, joita en ollut ikipäivänä ajatellutkaan näkeväni. Tapasin ihmisiä, jotka muuttivat minua ja elämäni suuntaa ja jättivät ikimuistoisia jälkiä. Näin vaihtoehtoisia tapoja elää ja silmäni aukesivat sille, kuinka erilaisisia ilon aiheita ja vastoinkäymisisiä ihmiset kohtaavat. Sain jakaa kaikki opiskeluvuoteni hyvän kumppanin kanssa ja tukenani minulla oli rakastava perhe. Nähtyäni paljon ja saatuani ainutlaatuisen mahdollisuuden imeä vaikutteita muista kulttuureista ja elämätavoista tulin vuosi vuodelta itsevarmemmaksi, onnellisemmaksi ja tasapainoisemmaksi. En väitä että opiskeluaikojen elämä olisi ollut aina ruusuilla tanssimista, mutta harvoin kai elämä helppoa on. Mielekästä se tosin voi olla ja tarkoituksellista, vaikkei helppoa olisikaan.
Opiskeluaikoinani opin myös tarttumaan hetkeen ja elämään siinä. Monena vuotena elin elämää, jossa en voinut tehdä suunnitelmia puolta vuottakaan eteenpäin: Omaisuuteni oli pakattuna kolmeen matkalaukkuun, elin homeisessa lähiöluukussa ja onni piti löytää jostakin muusta kuin materiasta. Onni piti löytää niistä ihmisistä ja niistä asioista, joita ympärilläni oli sillä hetkellä. Ei auttanut jossitella, eikä kaivata sitä mitä ei ollut. Miten se olisi voinutkaan tuoda onnen?
Valmistuessani en siis saanut vain papereita käteeni, vaan myös tunteen riittävän hyvin eletystä elämänvaiheesta, josta osaan olla kiitollinen. En ole saanut kaikkea, kuten en koskaan tule saamaankaan, mutta olen yrittänyt elää parhaani mukaan sitä elämää, jonka minulle on annettu.
Elämä jatkuu uusien haasteiden kera. En edelleenkään voi katsoa tulevaisuuteen, joten katson parhaaksi elää tätä päivää. Yritän pitää kiinni oppimastani viisaudesta ja nauttia niistä asioista, joita minulla kussakin päivässä on ja olla kiitollinen siitä, mitä olen saanut. En voi kuluttaa aikaani sen miettimiseen, mitä minulle ei ole, tai mitä minulta puuttuu ja toivon, etteivät muutkaan sitä tekisi.
Kiitos kaikille teille siellä jossakin, jotka elämässäni olette olleet mukana. Terveiset Englannista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti