maanantai 15. toukokuuta 2017

Erään äkkilähdön anatomia

Toukokuun ensimmäisenä lauantaina makoilin säkkituolissa kiukkuisena lumisateista, joita ei mielestäni enää toukokuussa olisi saanut päivittäin tulla. Kevään valo oli hiipinyt jo viikkojen ajan pidentämään päiviä, mutta luonnon vehreys antoi odottaa, sillä ulkona oli koleaa, kylmää ja lumista. Ihoni huusi pitkän talven jälkeen D-vitamiinia ja silmäni verkkokalvot olivat lähes unohtaneet, mitä muita värejä maailmassa oli harmaan sävyjen lisäksi.


Sillä hetkellä tulin vakuuttuneeksi maisemanvaihdoksen tarpeellisuudesta. Ensin ajattelin siirtymää 50 kilometrin päähän, mutta halusin elää vaarallisesti ja rupesin harkitsemaan Helsingin matkaa. Olin kuitenkin vasta muuttanut pois Helsingistä asuttuani siellä lähes 16 vuotta, joten sekään ei tarjonnut riittävää eksotiikkaa, edes sen sään puolesta.

Lietsoin itseäni syvemmälle out of the box -ajatteluun ja annoin itseni hieman kurkistaa netissä myytäviä äkkilähtöjä. Sopivia kaupunki- ja rantalomia oli tarjolla mukava määrä ja useimmissa hintakin oli jokseenkin siedettävä. Vaikka kuinka yritin, en osannut kuitenkaan vakuuttaa itselleni miten viihtyisin yksin vieraan rantalomakohteen hotellissa viikon, sillä en kuitenkaan kaivannut  hiljaisuuden retriittiä.

Sen sijaan ideaali kohde olisi joku, jossa olisi valoa, lämpöä, edullista, turvallista ja vielä kaiken lisäksi seuraa. Tässä kohtaa esiin nousi rumpujen pärinän saattelemana Portugali, jossa olen kahteen otteeseen asunut, ja joka täyttää kaikki ylläolevat kriteerit, joskin lentoajaltaan ja hinnoiltaan sopivien lentojen löytäminen maahan on usein kiven alla. Mutta kuten onnistuneisiin tarinoihin kuuluu, joskus kaikki palaset loksahtavat paikoilleen, edulliset lennot löytyvät ja matka-aikataulut natsaavat.

Pientä tutinaa punttiin aiheutti se, että ostin lentoliput lauantai-iltana ja lento lähti Helsinki-Vantaalta sunnuntaiaamuna. Minun piti pakata melko nopealla vauhdilla, koittaa nukkuakin hetki ennen kuin Väinö Paunu vei minut kukonlaulun aikaan bussillaan kentälle. Pakkaaminen oli onneksi jokseenkin helppoa, sillä halpoihin lippuihin sisältyi ainoastaan 8 kg käsimatkatavarat, joten piti pysytellä olennaisissa.

EU:n ja euroalueen matkailu on tehty turistinäkökulmasta helpoksi. Ei jännitystä rajamuodollisuuksista, ei rahanvaihto-ongelmia, eikä enää nykyään kännykkä- tai mobiilidatakonkurssiakaan. Jos vapaa liikkuvuus tuokin mukanaan jotain negatiivisia lieveilmiöitä, ovat sen positiiviset puolet kieltämättä elämää helpottavia. Jos turistisesongin ulkopuolella on mahdollisuus matkustaa ja on avomielinen matkakohteen suhteen, voi päästä hyvin kukkaroystävälliselle matkalle, vaikka sen varaisi vuorokautta ennen. Suosittelen!

Ei kommentteja: