sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Porto rakastettuni



Tässä postauksessani haluaisin kehua Portugalin toiseksi suurimman kaupungin Porton taivaisiin, sillä se on rappioromantiikassaan kaunis, hurmaava, erilainen, edullinen ja itselläni lämpimiä muistoja herättävä kaupunki. Emmin kuitenkin ylitsevuotavia kehuja, sillä uusimman visiittini perusteella kaupunki ei kaipaa enää yhtään uutta turistia. Yksi suurimmista muutoksista, mitä seitsemän vuotta ensivisiittini jälkeen huomasin, oli räjähdysmäisesti kasvanut matkailijoiden määrä.



Mutta kuten aina, turistien tuomat eurot ovat kaksipiippuinen juttu. Porton kaupungin keskustassa oli pitkään alueita ja taloja, jotka muistuttivat hylättyä autiokaupunkia. Rikotut ja romahtaneet vuosisatoja vanhat talot odottivat turhaan korjaajiaan, vaikka harvoista kunnostetuista talosta näki, millainen potentiaali kapeilla kujilla oli. Tämänkin ilmiön taustalla oli talouskriisin lisäksi kaupunkipolitiikkaa, jäädytettyjä vuokria ja kokonainen vyyhti erilaisia syitä, joiden vuoksi kaupunki alkoi rapistua eikä vanhan kunnostaminen ollut järkevä sijoitus.

Paikalliset ystäväni sanovat, että sen jälkeen kun Ryanair alkoi lentää kaupunkiin vuonna 2009, asiat alkoivat muuttua. Toki tähän tarvittiin myös uudistusmielinen pormestari ja lukemattomia muita uudelleenrakentamista tukevia toimenpiteitä, oikea ajankohta sekä asennemuutos, mutta koska yksinkertainen on kaunista, nimettäköön kasvutarinan samanaikaiseksi sankariksi ja antisankariksi kyseinen halpalentoyhtiö. Yhtäkkiä Portoon alkoi tulla halpojen hintojen perässä nuoria reppureissaajia ja varttuneempia portviinituristeja. Vuosien kuluessa Porto säilyi houkuttelevana matkakohteena ja pikkuhiljaa se alkoi saada kansainvälisiä matkailupalkintoja. Sosiaalimediassa alkoi levitä kunkin vuoden top10-kohteiden listat, joiden kärkikahinoissa Porto oli usein mukana. Ja yhä lisääntyvät turistit toivat mukanaan rahaa.



Ensimmäisenä raha virtasi kaupungin pittoreskeimmän joenvarsialueen, Ribeiran luokse. Siellä ovat portviinikellarit, jokiristeilyalukset, turistiravintolat ja kohteet, joissa turistit ensimmäisenä kierrätetään. Olen käynyt Portossa viimeisen seitsemän vuoden aikana lähes joka vuosi, mutta en koskaan ole nähnyt samanlaista turistiryntäystä kuin tänä vuonna. Matkailupalvelujen määrä ja laatu oli kehittynyt ja yrittäjillä riitti asiakkaita.



Tässä vaiheessa saattaa herätä kysymys, mikä tässä kehityksessä sitten on negatiivista. Jos pidetään mielessä, että portugalilaisten minimipalkka on noin 500€ kuussa ja harva nauttii yli 1000€ palkkapussista, kuukausittaiset asumiskulut eivät voi kasvaa kovin isoiksi. Ribeiran alueen vanhat rupsahtaneet talot olivat monen ikäihmisien vuokrakoteja aina siihen asti, kunnes ne remontoitiin hotelleiksi tai vuokrahuoneistoiksi matkailijoille. Vähätuloiset asukkaat ajettiin kodeistaan pois kaupungin keskustasta. Moni ystävistäni totesikin, että Ribeiran alue ei enää ole portolaisten omaa kaupunkia, vaan vierasta turistialuetta. Hyvä esimerkki on Rua das Flores -niminen katu, joka laskee keskustasta kohti joenvartta. Vielä seitsemän vuotta sitten se oli ränsistynyt ja hiljainen kadunpätkä, mutta nyt vuonna 2017 siitä on tullut trendikäs bilekatu, jonka varrella on kauniisti remontoituja hotelleja, paikallisille liian kalliita viinibaareja ja herttaisia myymälöitä, joiden asiakaskuntaa ovat pääasiassa turistit.



Mitä tapahtuu joskus tulevaisuudessa, kun turistiaallokossa ollaankin siellä aallonpohjassa? Vaikka Porto kaunis onkin, sen kiinnostus turistien silmissä ei liene ikuinen. Toivottavasti silloin portolaiset saavat nauttia kauniisti remontoidusta keskusta-alueesta omalla väellä ja hotelleja muutetaan takaisin asuinkäyttöön. Vaikka portolaiset ystäväni vähän negatiivisin äänenpainoin lisääntyneestä turismista puhuvatkin, uskon, että keskusta-alueen herääminen henkiin hyödyttää ainakin välillisesti myös heitä.

Loppuun upea 4K-video Portosta, tästä jos mistä saa hyvän yleiskuvan siitä, miltä kaupunki näyttää, mikäli vaikka sattuisit harkitsemaan sinne lähtemistä.






Ei kommentteja: