Islanti, osa 5. Hetket, jotka eivät sujuneet kuin Strömsössä.

Matkamme oli loistava kombinaatio työtä ja vapaa-aikaa, joskin loppumetreillä oli jo havaittavissa pientä matkaväsymystä. Vietimme neljä ensimmäistä - ja samalla myös parasta - yötä Hveragerdissä ja matkustelimme sieltä käsin maan eteläosissa. Hotelli, jossa yövyimme, oli uima-altaineen oikein mainio tukikohta, lukuun ottamatta muutamia henkilökunnan kömmähdyksiä, jotka onneksi tulivat korjatuiksi ennen kuin kiukkusuoni ehti kiristyä liiaksi. Ensin he veloittivat meiltä kaksinkertaisen hinnan yöpymisistä, minkä lisäksi hotellin ravintolassa tarjoilija laski omin pikku kätösin kuitille 1900 kruunun ja 1200 kruunun ruokalajeista summaksi 4300 kruunua. Lieneekö matikkapään puutteissa osasyy siihen, että Islannilla on kallis maine.

Kaikista ennakkovaroitteluista huolimatta elinkustannukset pysyttelivät kuitenkin inhimillisinä pikkukylissä. Vaikka lounaasta tekikin kipeää maksaa 1900 kruunua (noin 18€), sai vastineeksi kuitenkin ison ruoka-annoksen, joka oli tehty laadukkaista raaka-aineista. Hotellin aamupalan ja myöhäisen lounaan lisäksi lähikaupasta saattoi ostaa ylihintaista särvintä, millä pärjäsi muun ajan. Paikallisella mittakaavalla edullista sukraloosi-Skyriä tuli vedeltyä välipalana niin paljon että paukkui.

Reissuturnauskestävyys lopahti kuitenkin loppupuolella, kun siirryimme työvelvoitteiden mukana Reykjavikiin. Kumpaakaan ei suuremmin innostanut kaupunkiympäristö, melu ja ruuhkat sen rauhan jälkeen mitä sisämaassa olimme kokeneet. Kolme yötä Reykjavikissa yöpyneenä voin väittää, että kaupunkilomakohteena se ei jatkossakaan tule olemaan ykköskohteemme. Reykjavikiin pätee sama jos tykkää -filosofia kuin kaikkeen muuhunkin matkailuun. Jos tykkää lasten liikennekaupungilta näyttävästä ylihintaisesta ja turistien täyttämästä kaupungista, ehkä tämä on silloin oikea kohde. Tai jos visuaalista silmää hivelee aaltopellillä vuoratut nukkekodit, voi kaupungista saada kiksejä. Kaupunkina Reykjavik ei mielestäni ollut järin viehättävä, enkä yhtään ihmettele sitä, sillä käsite islantilainen arkkitehtuuri ei ainakaan itselläni soita suuremmin kelloja.

Kaksi harmittavinta asiaa Reykjavikissa oli kuitenkin yleinen hintataso ja majapaikkamme kylpyhuoneessa leijaileva kanamunapierun haju. Sillä ei ollut väliä, käänsikö käsienpesuhanan vai suihkun päälle, aina kylpyhuone täyttyi todella vahvasta kuumille lähteille tyypillisestä rikin hajusta.
Ja kuten niin usein ennenkin on havaittu, väsymys, nälkä ja ärsyyntyminen eivät varsinaisesti nostata matkatunnelmaa. Siksipä päätimme minimoida kaupungissa viettämämme vapaa-ajan.

Islanti oli ehdottomasti kuitenkin hieno ja upea paikka käydä. Vaikka turisteja on hirvittävästi ja hintataso kauhea, on luonto ja maisemat niin ainutlaatuisia, että sinne kannattaa matkustaa. Kuten tästä bloggauksesta käy ilmi, Reykjavik ei ollut oma lempparini ja jos maahan toisen kerran menen, voisin lähteä mielelläni kiertämään saaren kehätietä pitkin.