Mexico City osa 1. Ennakkoluulot

Mexico City on Meksikon pääkaupunki. Jotakuinkin tähän rajoittui tietoni kyseisestä paikasta, kun sain kuulla, että minulla olisi sinne mahdollisuus lähteä. Kaikki muut mieleeni kumpuavat asiat olivat enemmän tai vähemmän mielikuvia ja ennakkoluuloja sombreropäisistä huumekuriireista, jotka tacoja syödessään kidnappaavat ihmisiä ja ampuvat heidät. Mieleni syövereissä kaikuivat varoituksen sanat maailman vaarallisimmasta kaupungista ja lähes tulkoon kaikki ennakkomielikuvani kaupungista ennakoivat väkivaltaa ja kuolemaa. En ollut ollenkaan varma siitä, onko minun mitään järkeä matkustaa sinne.

2010-luvulla 90 prosenttia matkoistamme on liittynyt jotenkin puolisoni töihin. Niin tälläkin kertaa. Lähtöasetelmana työ-/konferenssimatka tuo aina omat vivahteensa reissaamiseen, kuten esimerkiksi tiukat aikataulut ja sen, että joudun monena päivänä ohjelmoimaan itse omat turistikierrokseni. Matkaohjelma ja majoitus määrittyvät pitkälle työaikataulujen mukaan, joten jos haluan lähteä mukaan, jää vastuulleni itseni viihdyttäminen.

Eikä minun tietenkään mikään pakko ollut lähteä mukaan. Aavistin kuitenkin, että kyseessä tulee olemaan ainutkertainen mahdollisuus matkustaa Mexico Cityyn ja enenevissä määrin olen viime aikoina kokenut houkutuksia tarttua ainutlaatuisiin tilaisuuksiin ja uusiin elämyksiin. Mietin lähtöä kuukausia ja googlailtuani tietoa Mexico Cityn turistinähtävyyksistä löysin joitakin houkuttelevia vlogeja (alla esimerkkejä) ja juttuja kaupungin monipuolisesta tarjonnasta matkailijoille. Hakutulosten perusteella en ollut myöskään ainoa, joka oli kyseenalaistanut kaupungin turvallisuuden. Lopulta eräänä herkkänä hetkenä sitten varasimme lennot molemmille, ja sen jälkeen lähtö alkoi olla vääjäämättä edessä.

Kevät oli täynnä kiireitä, töitä ja influenssaa, joten matkavalmistelut jäivät melko vaatimattomiksi. Meistä kumpikaan ei ole luonteeltaan sellainen, että tekisi etukäteisselvitykset, karttamerkinnät ja minuuttiaikataulut nähtävistä kohteista, joten tälläkin kertaa heitimme matkalaukkuihin joitain vaatteita ja ostimme apteekista Imodiumit ja maitohappobakteerit. Konferenssijärjestäjän kautta olisi voinut varata hotellikuljetuksia ym. ostaa retkiä, mutta niiden hinnoissa oli niin paljon länkkärilisää, että luotimme kaiken hoituvan paikan päällä.