Mexico City, osa 3. Tutustumista kaupunkiin

Lauantaina kaupunki tarjosi meille hitaasti heräilevät kasvonsa. Monet kaupat aukesivat vasta puolen päivän jälkeen ja koko kaupunki näytti käynnistelevän itseään lomatunnelmissa. Alkava Semana Santa, hiljainen viikko, tarkoitti meksikolaisille lomaa ja meille se tarkoitti vähäruuhkaisempaa ja saasteettomampaa lomaviikkoa. Lentokoneessa tapaamani Norjaan muuttanut meksikolaismies kehui tätä viikkoa vuoden parhaaksi ajaksi lomailla pääkaupungissa, koska se hiljenee mukavasti. Suomalaisnäkökulmasta tämä reilun 20 miljoonan asukkaan kaupunki ei näyttänyt hiljentyneen, eikä ruuhkatkaan olleet mihinkään kadonneet, mutta toisaalta en välttämättä haluaisi nähdä niitä oikeita ruuhkia lomakauden jälkeen.

Nousimme 40-luvulla rakennettuun Torre Latino Americanan pilvenpiirtäjän huipulle saadaksemme kuvan kaupungin todellisesta koosta. Katsoipa sitten mihin suuntaan tahansa, kaupunki tuntui jatkuvan loputtomiin.

Kaupungin syntytarina on viihdyttävä. Vuonna 1325 atsteekkivaltakunnan silmäätekevät saivat jonkunlaisen näyn käärme suussa kaktukseen laskeutuneesta kotkasta. (Kts. Meksikon lippu) Tämä oli heille merkkinä siitä, että keskellä soista järvialuetta oleva saari piti asuttaa. Pikku hiljaa saari asutettiin täyteen ja sitä ympäröivät vesialueet kuivuivat ja kaupunki laajeni. Mexico Cityn historiallinen keskusta sijaitsee alkuperäisen saaren kohdalla ja suuri osa kaupungista on rakennettu vanhan vesipatjan päälle.

700 vuotta kaupungin perustamisen jälkeen atsteekkien kaupunkisuunnittelu ei täytä enää kaikkia turvallisuusstandardeja. Kaupunki vajoaa eri lähteiden mukaan 30-90 cm vuodessa ja alueella usein tapahtuvat maanjäristykset saavat rakennukset heilumaan vesipatjan päällä kuin hyytelökakut. Kaupunki sijaitsee ylängöllä 2240 metrin korkeudessa ja sitä ympäröivät vuoret. Ilma on tässä korkeudessa vähähappista ja herkempikeuhkoiset huomaavat tämän hyvin erilaisina hengitysvaikeuksina ja väsymisenä. Paikallisten käyttämä huonolaatuinen diesel ja ruuanlaitossa käytettävä kaasu eivät pala hyvin näin vähähappisessa ympäristössä ja tämän lisäksi asukkaiden 3,6 miljoonaa autoa luovat vuorten väliiin jäävään kaupunkiin saastepatjan. Matkailukohteena kaupunki ei siis ole ideaali hengitysoireita helposti saaville. Hengen haukkominen, veren niistäminen ja liman erittyminen voivat joillakin tuoda lomaan pienen lisätvistin.

Viikonlopun aikana tutustuimme museoihin ja historialliseen keskustaan. Kohteita kaupungissa riittää ja erilaisten kokoelmien ja museovitriinien ystäville kaupunkia voi ehdottomasti suositella. Sunnuntaina sisäänpääsy on ilmainen moneen museoon, kun taas maanantainana museoiden ovet pysyvät yleensä kiinni. Myös James Bond -kuvauspaikkabongaukseen paikka sopii mainiosti, sillä Spectren alkukuvat on kuvattu Mexico Cityn historiallisessa keskustassa.