Mexico City, osa 2. Saapuminen

Selvisimme Air Francen lakosta huolimatta matkatavaroinemme perille Mexico Cityyn. 15 tunnin lennot ja 9 tunnin aikaero olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä jonottaessamme aamu neljältä passintarkastukseen ja leimauttamaan maahantulolomakettamme yhdessä satojen muiden kanssa. Onnekseni olin väsyneenä unohtanut pelkoni siitä, että joku olisi ujuttanut salaa huumeita matkatavaroihimme ja olisin jäänyt tullin haaviin ja minut olisi tuomittu elinkautiseen vankeusrangaistukseen Meksikossa. (Ennen matkaa kiellettyjen TV-ohjelmien listalla pitäisi olla ainakin Lentoturmatutkinta, Vankilassa ulkomailla ja erilaiset Tulli- ja lentokenttäviranomaisista kertovat ohjelmaformaatit.) Saimme myös tuoda maahan sekä läppärin että iPadin, vaikka etukäteen oltiin varoiteltu, että molempien tuominen aiheuttaisi saattaisi aiheuttaa ongelmia tullissa.

Selvittyämme maahantulorumbasta lähdimme etsimään taksia. Vaikka ennakkovalmisteluja olimme tehneet hävettävän vähän, jostain mielen sopukoista alkoi Vintiöiden Kesämiehen tapaan nousta muistikuvia kaikesta siitä, mitä Meksikossa tulisi välttää: Sit mie en saa ottaa kadulta taksii, sit mie en saa juua hanavettä, sit miun pittää välttää pankkiautomaatteja, liikennettä, katuruokaa, vääriä kaupunginosia... Käytimme taksia, joka maksettiin etukäteen lentokenttätiskille ja selvisimmekin alle 300 pesolla (alle 15 eurolla) taksikyydistä hotellille. Taksissa ei ollut takapenkillä turvavöitä ja kuski kaahasi 80km/h kaupungin kehäväyliä kohti ydinkeskustaa, joten saimme tuta Meksikon pahamaineisen liikenteen jo saapumishetkellämme.

Onneksi olimme panostaneet hotelliin. Hotelli oli kohtuuhintainen, mutta suomalaisstandardeilla upea 20-kerroksinen ydinkeskustan hotelli. Se tuntui turvasatamalta kaiken ympärillä olevan hälinän keskellä. Tulisimme vielä myöhemmin matkan aikana kiittämään lukuisia kertoja sen palveluista ja mukavuuksista, mutta nyt siistiydyimme rauhassa ja suuntasimme aamupalabuffettiin. Vuorokaudesta tuli yhtäkkiä 9 tuntia pidempi kuin tavallista, mutta onneksi en tässä vaiheessa vielä tiennyt, että tämä oli vasta alkua karmivan pahalle parin viikon meno-paluu-jetlagille.