"Anteeksi, että jouduitte olemaan jonossa. Kiitos kärsivällisyydestänne. Olen todella pahoillani että viivakoodi oli tuhoutunut ja pyydän anteeksi, että sen lukemiseen kului aikaa."
Joskus tuntuu, että kommunikointi Englannissa perustuu aina jonkun asian anteeksipyytämiseen tai jostain asiasta kiittämiseen. Arkipäivän asiakaspalvelutilanteet ja muodolliset kohtaamiset ovat jotenkin aina sellaista pohjamudissa möyrintää, että sellaisen taidon voi oppia vain syntymällä tänne. Olen yrittänyt itsekin opetella kiittelemään kaikesta mahdollista mitä kauneimmilla ylisanoilla ja aloittamaan keskusteluja anteeksipyytelemällä kaikkea mahdollista mitä päähän juolahtaa. Tänään, kun joku nöyrimiskiintiö oli taas tullut täyteen, aloin miettiä, kuinka pitkän keskustelun saisi aikaiseksi niin, että joka virkkeessä pitäisi kiittää jostain tai pahoitella jotain. (Ja sitä mietin edelleen, en ole nimittäin päässyt kauhean pitkälle.)
Joka tapauksessa olen todella pahoillani että häiritsin teidän blogilukukertaa näin mitättömällä huomiolla, mutta kiitän kaikkia niitä, jotka käyttävät arvokasta aikaansa tulemalla tänne lukemaan vaatimatonta blogiani.
2 kommenttia:
Mä tiesin kyllä et Japanissa ja varmasti Kiinassakin on tuollainen tapa esiintyä alentuvasti, mutta että Englannissa? No ehkä siinäkin tulee esiin luokkayhteiskunta: on ne jotka käskevät ja ne jotka palvelevat ja pyytelevät anteeksi.
Kuinkahan tylyinä meitä suomalaisia siellä pidetäänkään?! :)
Ei auta kuin luottaa siihen, että ulkkarina saa paaaaljon anteeksi, vaikkei niin paljon osaisi pyytääkään. ;)
Lähetä kommentti