Värikäs, värikkäämpi, San Francisco

Olen ollut joka päivä niin haltioissani, että ympäröivän maailmanmenon ihastelu alkaa jo väsyttää. Kiinnostavia paikkoja olisi niin paljon, että kaikkia ei millään ehdi koluta, eikä joka päivä oikeastaan jaksakaan olla superturisti. Olen siis kaikesta huolimatta ihan huojentunut siitä, että huomenna lennämme jo takaisin. Oxfordissa rauhassa meidän pitäisi olla torstai-iltana.

Lähdin tänään metsästämään John Lennonin inkarnaatioita Haight-Asburyn kaupunginosasta, jossa eksentriset kaupat ja jäänteet hippiaikojen tunnelmasta ovat vielä havaittavissa. Lennonia ei löytynyt, mutta riveittäin rauhaa, rakkautta ja pössyttelijöitä kyllä. Muutaman korttelin pituisella alueella oli myytävänä tavaraa ja vaatetta, jolla taatusti olisi saanut luotua toisen todellisuuden sitä kaipaaville.

Läheisen Castron kaduilla sai seurailla taasen sateenkaarilippujen sävyttämään elämänmenoa. Auringon paisteessa hyvin hoidetut puutalorivistöt olivat kaunista nähtävää, eikä naapuruston kauppojen erikoistavaravalikoimakaan niin sanotusti jättänyt kylmäksi.

Ja mikä näin värikkään päivän kruunaisikaan paremmin kuin ilta kahdeksalta auringon laskun seuraaminen Tyynen valtameren taakse.