Printtasin, postitin ja jätin. Mitä siitä gradusta muuta voi sanoa? Sinne meni ja toivottavasti löytää perille. Arvosana ja hyväksyntä tulee sitten joskus syyskuussa kesälomien jälkeen. Hiphiphurraa, eipä siitä sen kummempaa.
Vielä ei ole tullut mitään käsittämätöntä helpotuksen humahdusta. Päivä meni kaatosateessa ympäri kaupunkia lampsien. Ensin kävin printtauspalvelussa, sitten jonotin puoli tuntia Kuppa-Vodafonen tekniseen palveluun, jotta Lumiani suostuisi aukaisemaan multimediaviestejä. Ei se niitä vieläkään suostu avaamaan, että se siitä. Sitten menin postiin ja survoin pahvikirjekuoren väkivaltaisesti mallipostiluukusta läpi todistaakseni, että se on todellakin vain iso kirje, eikä vielä kalliimmaksi tuleva paketti. Postimaksut täällä ovat Suomeen verrattuna paljon kalliimmat, joten yritin kaikkeni, ettei 1,2 kg lähetyksestä joutuisi maksamaan yhtään ylimääräistä.
Siinä se päivä meni. Sade ei oikeastaan haitannut ollenkaan. Sateenpitävä takki ja kengät yhdistettynä sateenvarjoon ovat oikein oivallinen ulkoiluasu. Graduparkaa jouduin hieman suojelemaan kosteudelta, mutta isommitta kupruitta sekin selvisi.
Kotona aloitin siivoamaan ja pakkaamaan jo ensi viikon muuttoa varten. Kirjoittelin myös listaa Suomeen tuloa varten. Sekavia aikoja, sekavia aikoja...
Reilun neljän kuukauden asumisen jälkeen olen valmis myöntämään, että olen kohdannut ensimmäisen asian, josta Englannissa pidän todella paljon. En tiedä millä nimellä sitä kutsuisi, mutta se pitää sisällään puistot, viheralueet ja puutarhat. Mitään näin kaunista, vihreää, vehreää ja hurmaavaa pikkukaupunkiympäristöä en ole ennen nähnyt. Sielu ja mieli lepää, kun koko ympäröivä maailma on pehmustettu kaikenkirjavalla luonnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti