Oxfordin yliopistossa on ulkopuolelta tulleille tutkijoille ja heidän puolisoilleen oma viikottainen kahvitapaaminen, jota Newcomers' Clubiksi kutsutaan. Ohessa pyörii sitten paljon muutakin toimintaa, jossa aikaa käyvät tappamassa lähinnä toimettomat puolisot. Jotakin omaleimaisen yläluokkaista brittimeininkiä kaikissa aktiviteeteissa kuitenkin on, sillä toimintaa pyörittävät sellaiset vanhat eläköityneet englantilaisrouvat, joiden puolisot eivät suostu irtaantumaan yliopiston viroistaan.
Newcomers' Clubin sähköpostilistalle tulee aina kaikenlaista jännää. Kerran joku oli nähnyt pöllökaksoset pihapuussa ja lähetti niistä kuvan kaikille. Vakiaiheena listalla ovat Oxfordista pois muuttavien tavaranmyynti-ilmoitukset ja Oxfordiin muuttavien asunnonhakuilmoitukset. Toisinaan taas mainostetaan käsityökerhon kokoontumisia. Tietenkin myös puutarharyhmä ja kuoro löytyvät valikoimista, eikä pidä unohtaa keskustelukerhoa, jossa pohditaan kuningattaren sukujuuria, sanontoja ja kaikkea vallan ihmeellistä. Välillä järjestetään retkiä, joihin pääsee kourallinen ensiksi ilmoittautuneita. Kuten vaikka tänään, kun tarjolla oli opastettu kierros
Bate Collectionia katsomaan. Maailmankuvan avartaminen on aina kiinnostavaa, ja tänään vuorossa oli maailman kattavin valikoima vanhoja länsimaisen orkesterimusiikin soittimia ja mikä hienointa, historiallisen upea keräilyharvinaisuuksia täynnä oleva nokkahuilukokoelma!
Vaikka tätä kirjoitusta saattaa sävyttää sellainen pieni sarkastinen sivukimallus, tykkään silti ihan oikeasti Newcomers' Clubin retkistä. Ei sillä, että nokkahuilukokoelma olisi kuljettanut kylmiä väreitä selkäpiissä ja muuttanut elämäni suuntaa, mutta musiikki-instrumentit ovat kauniita ja ihailen ihmisiä, joilla on intohimoa ja taitoa soittaa niitä. Tuntuu myös hienolta hivellä Händelin cembaloa tai nähdä puhallinsoittimia, jotka muistuttavat enemmän vessan putkistoa tai karhupumppua. Kokoelma kuuluu musiikkitiedekunnan alaisuuteen ja opiskelijat soittavat yhä edelleen soittimilla, joten pelkkänä museona sitä ei pidetä.
 |
| Nokkahuilukokoelman helmi numerolla 12 |
 |
| Cembalohuone jota vartioi Händel. |
 |
| Kylpyhuoneen vesilukko? |
 |
| Imukuppi-puupuhallin? Kuten meillä ammattilaispiireissä on tapana sanoa... |
2 kommenttia:
Oih! Tästäpä tulikin mieleeni: "pohditaan kuningattaren sukujuuria, sanontoja ja kaikkea vallan ihmeellistä". Kun sinulla on siellä sivistynyttä ja historiaan perehtynyttä seuraa, niin selvitäpäs minulle miksi "kiisseli" on englanniksi "fool"? ko sanahan yleisimmin yhdistetään vähäjärkiseen, hassuun, hupsuun, houkkaan.
Olen kysellyt tätä englanninkielen kääntäjältä, lankopojaltani (englantilainen) ja erinäiseltä määrältä muita tyyppejä. Josko nyt yliopiston kirjallisuuspiiri pystyisi sen selittämään :)
Asia kunnossa, laitan siis kiisselin keskustelupiirin aihelistalle ;) Uskon, että jokin teoria tästä on olemassa.
Lähetä kommentti