torstai 18. heinäkuuta 2013

3 euron tuntipalkka ja toinen todellisuus

Heippatrallaa pienen hiljaiselon jälkeen ja terveisiä Portugalista. Palasin eilen Oxfordiin, ja ainoa asia joka ei lentomatkan aikana muuttunut, oli paahtava helle. 30 asteen molemmin puolin sahataan molemmissa paikoissa, joskaan meren viilentävästä vaikutuksesta ei ole täällä tietoakaan.

Näin reissussa vanhoja tuttuja niiltä ajoilta kun siellä asuin, mutta täytyy sanoa yleisvaikutelmana, että Portugali on kuopassa ja syvässä sellaisessa. Kärsin huonoa omaa tuntoa pitkin matkaa, kun tiesin, missä työoloissa ja millä palkalla siellä työtä tehdään, mikäli on niin onnellisessa asemassa, että töitä edes on. Jos korkeakoulutetun palkka on 3 euroa pahimmissa tapauksissa, eikä ammattiliittoihin ole suotavaa liittyä, voitte vain kuvitella millaisia hyväksikäyttötapauksia siellä on aivan yleisesti työpaikoilla. Raha on tiukalla, kansalaisten luottamus politikkoihin nollassa, eikä kukaan tiedä mikä on ulospääsy tilanteesta.

Työtunneista siinä maassa ei menestyminen ole kiinni. Päivät ovat pitkiä, viikot tolkuttoman pitkiä, ylityöt tehdään palkatta ja loma on jo ajatuksenakin luksusta. Verorahoille ei saa vastinetta ja raha vain katoaa taivaan tuuliin. Muu Eurooppa asettaa paineita lisäsäästöistä, mutta mistä säästät, kun rahaa ei ole.

Vieraanvaraisuus oli kuitenkin taas jotakin niin ylitsevuotavaa, etten tiedä pystynkö sitä koskaan takaisin maksamaan. No, eihän se toki ole vieraanvaraisuuden ehto, mutta kaikenkaikkiaan matka oli taas pysäyttävä kokemus toiseen kulttuuriin ja toiseen todellisuuteen.


Ei kommentteja: