Olenko ehtinyt hehkuttamaan, kuinka tyytyväisenä asustan tässä city-asunnossamme? Jos en vielä ole, teen sen nyt. Olen viihtynyt täällä niin hyvin, että jopa aamuöiset yökerhokotiutujien jodlailut kadulla eivät ole nostaneet verenpainetta, kuten eivät saksalaiset sisäpihanaapuritkaan, jotka popittavat musiikkia ja ottavat aurinkoa bissepullojen kera katulaatoituksella. Jaksan vieläkin iloita siitä, että pääsen kipittämään muutamassa minuutissa keskustaan ja saan nauttia kaikesta siitä, mitä kesäinen Oxford tarjoaa.
Keskusta on tosin tähän aikaan vuodesta aika omaleimainen. Yliopisto-opiskelijoiden lomasta huolimatta kaupungin keski-ikä on jatkanut laskuaan. Kansainväliset kielikurssilaiset ovat vallanneet kaupungin kadut ja kompastelen jatkuvasti suloisesti pihalla oleviin teineihin, jotka kulkevat kielikurssien kirjavat reput selässään oppaita seuraten. Oxford on nuorekas ja kansainvälinen kaupunki muutenkin, mutta kielikurssilaisten mukana katukuvaan tulee vielä enemmän kikatusta ja kielten sekamelskaa.
Vähemmän suloista tämä kaikki on tosin silloin, kun pitäisi päästä etenemään johonkin. Kapeilla jalkakäytävillä olevat toinen toistaan seuraavat 20 hengen kielikurssiporukat tukkivat teineille suoduilla väylänjumituslahjoilla koko tien. Ei se kuitenkaan haittaa kun meillä on kiva koti ja aurinko paistaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti