Ylipitkän nimen tarjoama eksotiikka ei kuitenkaan ollut tarpeeksi houkutteleva syy mennä Walesiin, joten päätimme suunnata Vauxhall Corsan nokan kohti merta ja nummia, Exmoorin luonnonsuojelualueelle.
 |
| Nimenä Vauxhall maistuu jo suussakin luksusmerkiltä, toisin kuin Opel. |
Ensimmäinen kokemus vasemmanpuoleisesta liikenteestä ja vääränpuoleisesta ratista oli rohkaiseva, vaikka hanttimiehen paikalla pieniä hikipisaroita kihosikin ohimoilleni. Molemmat peruutuspeilit säilyivät ehjinä eikä omavastuun poistolle tullut tarvetta, joten ei kai sitä voi muuta toivoa. Pahimpia näin kyydissä istujan kannalta olivat kapeat maaseututiet, joita reunustivat pystysuorat maavallit tai umpivihreät pöheiköt. Vastaantulijat näyttivät ajavan keskellä tietä ja liikennemerkit varoittivat tietä käyttävistä lehmistä, ratsastajista, fasaaneista ja Exmoorin metsien kuninkaallisen peuranmetsästyshistorian jäänteistä, jumbojetin kokoisista saksanhirvistä. Pikkuteillä ei väistövaraa pientareelle ollut nimeksikään, enkä edes uskalla ajatella millaista jälkeä olisi tullut, jos... niin, no ei sitä pitänyt ajatella.
Olimme vuokranneet auton vain vuorokaudeksi, joten valitettavan monta kiinnostavaa pysähtymiskohdetta jäi tällä kertaa käymättä, kuten Bath ja Cheddar. Jostakin oli kuitenkin aloitettava, ja olimme sangen tyytyväisiä rauhallisiin pikkukyliin ja luonnonläheisiin maisemiin, joita tällä reissulla pääsi näkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti