En usko, että St. Gilesin kirkonvihkijät 1200-luvulla tiesivät, millainen traditio tilaisuuden muisteloista tulee 800 vuotta myöhemmin. St. Giles' fair on paisunut massiiviseksi tivoliksi ja kirkkomaalla lepäävät vainajat pääsevät sellaisen tykityksen keskelle kerran vuodessa, että luut vain naksuvat discojytkeessä.
Joka vuosi syyskuun alussa Oxfordin keskustan pohjoiseen menevä liikenne katkaistaan ja kadut täyttyvät parin päivän ajan huvipuistolaitteista, hattarakojuista ja narunvetoteltoista. Strobovalot ja täysiä huutava musiikki kokoavat tapahtumaan koko seutukunnan nuorison ja valikoidusti myös muita ahtaista kaduista, roskaruoasta ja melusta pitäviä.
Minulle riittävän jännityselementin toivat huvipuistolaitteet, jotka oli pystytetty niin lähelle kadunvarren rakennuksia, että huvittelijoiden päänahasta melkein pyyhkiytyi hilseet tiiliseiniin. Vaikka vauhtia ja vilskettä tapahtumassa riitti, alkuiltapäivästä huvipuiston uskottavuus kärsi pientä inflaatiota, kun kadut täyttyivät koulupuvuissaan talsivista lapsista. Missä muualla lapsi lähtee huvipuistoon puku päällä ja kiiltonahkakengät jalassaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti