Lupasin pitää teitä ajantasalla siitä, miten uusi, aktiivinen elämä Oxfordissa lähtee alkuun. Noh, vähän tuli tankattua väärää bensaa tai valittua väärä reitti, mutta aika jumissa ollaan vieläkin.
Keramiikkapajalla ehdin käymään yhden kerran ennen kuin keraamikko lähti kuukauden lomalle ja vapaaehtoistöiden taustaselvitysprosessit ja haastattelut vievät niin kauan aikaa, että luultavasti ehtisin jo Suomeen ennen ensimmäisen työvuoron alkua.
Jos totta puhutaan, impulsiiviselle luonteelleni tämä on aika kiduttavaa, puuduttavaa ja lannistavaa. Minulla ei kauheasti ole mielenkiintoa tarttua uusiin tehtäviin siinä vaiheessa, kun lähtöjärjestelyt alkavat jo painaa päälle, joten taidan palata syljeskelemään kattoon, voihan siinäkin muodostaa kivoja stalaktiitteja.
95 päivää jäljellä aamukammassa, joten eiköhän se saada vielä kulumaan. (Saatan tarvita siihen teidän apuanne, hyvät ystävät.) Mutta joulua ja Suomeen paluuta on kiva odottaa. Syksyn aikana saatamme saada vieraita, tuttujakin, täällä käymään ja Skype minulla toimii moitteettomasti, joten saa soitella ihan arkipäiväistenkin asioiden tiimoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti