Skotlannin vierailumme yksi ennakkoon kiinnostavimmista päivistä tulee olemaan tasan kuukauden päästä, torstaina 18. syyskuuta 2014. Silloin Skotlannissa nimittäin äänestetään itsenäisyydestä. Blogin lukijoissa on oletettavasti monta kaltaistani ihmistä, joille Iso Britannia tai Yhdistynyt kuningaskunta on ollut pitkään koulumaantieteen pohjalta rakennettu iloinen yhtenäiskulttuuri tai jopa synonyymi Englannille. Itse ymmärsin tämän ajattelutavan virheellisyyden vasta vajaa pari vuotta sitten käydessäni ensimmäistä kertaa Brittein saarilla ja törmätessäni konkreettisesti kansallismielisiin skotteihin tai sukujuuristaan ylpeisiin englantilaisiin. Sen jälkeen olen ollut puheissani aika varovainen, mitä tulee saarelaisten kansallisidentiteetteihin.
Jos jollakulla on päässyt valumaan uutisvirrasta ohi tieto Skotlannin itsenäistymispyrkimyksistä, olkoon tämä informaatiovaje nyt paikattu. Ottamatta kantaa yhtään enempää hankkeen toteutumismahdollisuuksiin tai äänestystulokseen, mielestäni tämä on historiallisesti aivan mielettömän kiinnostava ja ainutlaatuinen tilaisuus olla todistamassa paikan päälle. Harvemmin nykypäivänä tällaisista asioista päästään äänestämään rauhanomaisissa tunnelmissa.
Aikomuksenani ei ole missään vaiheessa tätä blogia tulla olemaan objektiivinen lähde Skotlannin itsenäistymishankkeesta tai sen takana olevasta politiikasta ja historiasta, mutta aihe kiinnostaa kuitenkin siinä määrin, että omia huomioitani tulen aiheesta varmasti kirjoittamaan. Odotan näkeväni mielenkiintoista puolesta ja vastaan -argumentointia ja kansalaisten pään kääntäviä mainoksia.
Skotlantilaisten nationalismiin suhtaudun aika kirkasotsaisen naiivisti. Yleensä nationalismi yhdistyy ajatuksissani osaksi viime vuosisadan historiankirjoitusta tai nykypäivänä ääriliikkeiden rasismia, mutta Skotlannin tapauksessa olen katsonut kokonaiskuvaa ruusunpunaisten ja kansallisromanttisten silmälasien läpi. Kolmensadan vuoden yhteiselon jälkeen Skotlanti on kyllästynyt henkiseen etäisyyteen Englannin kanssa ja kaipaa jälleen itsenäisyyttä. Tilanne ei ole kuitenkaan yksinkertainen, eikä kuningataräiti laskisi öljyvarannot omistavaa Skotlantia kovin pitkään liekaan. Skotlannin itsenäistymispyrkimykset nostavat esiin enemmän ja vähemmän relevantteja kysymyksiä: Mitä tapahtuisi punnalle? Entä valtioiden Eurooppa-suhteille? Lähtisikö Union Jack -lipusta sininen väri? Mihin sijoitettaisiin ydinsukellusveneet? Pärjäisikö Skotlanti itsenäisenä?
Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti