Jo vain on pari päivää ollut taas yhtä matkustamisen kultakautta. Parin viime yön yöunet ovat kadonneet johonkin stressin, kurkkukivun ja keuhkoja raastavan yskimisen syövereihin, eikä tilannetta auttanut edes tämän aamuinen lähtö klo 4.30 lentokentälle. Kaikesta huolimatta pääsimme tehokkaan matkustusaamun jälkeen ehjinä hotellille Portoon, kunnes alkavan harmonian tuli rikkomaan joku sãopaulolaisketku, joka pistelee mieheni luottokortilla elämää risaiseksi Brasiliassa.
No, onneksi elämä ei tähän kaadu. Flunssat on luotu sairastettaviksi ja Luottokunta pelastamaan pulasta. Tästä siis vielä noustaan turismin aallonharjalle.
Mutta tämä Porto... On se vaan sydäntälämmittävää palata tänne kerta kerran jälkeen. Kaduilla ja kassajonoissa melkein kompastuu pikkuisen toista metriä pitkiin kainalomummoihin ja kuivattu turska levittää uniikin tuoksunsa kadunkulmiin. Jalkapallo-otteluiden tv-lähetyksiä ei voi paeta edes lentokentän laukkuhihnalla ja henkilökuntaa riittää palvelemaan joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Suloinen rappioromantiikka leimaa koko kaupunkia ja yleisestä ränsistyneisyydestä huolimatta tässä kaupungissa on jotain taianomaista.
Laitan joku päivä täältä muutaman kuvan, kunhan ensin parannun ja jaksan kävellä paria korttelia pidemmälle saamatta sellaista yskäkohtausta että kadun mukulakivetkin vaihtavat paikkaa.
1 kommentti:
Oi ihana Porto... Muistot herää täälläkin romanttisista kadunkulmista ja teidän vieraanvaraisuudesta!
Lähetä kommentti