Rugbyottelun huumaa

Eilen katselimme BBC:n säätiedotetta ja löhösimme sohvalla. Pitkä viikko oli ollut poikkeuksellisen uuvuttava pääasiassa loputtoman tuntuisesta tulevaisuudenvisioiden pyörittelystä ja kaipasimme piristystä sekä ajatusten ulkoilutusta. Kuin tilauksesta toiveemme täyttyi meteorologin luvatessa hyvää säätä seuraavana päivänä Edinburghissa pelattavaan rugbymaaotteluun Skotlanti - Uusi Seelanti. Katsahdimme toisiamme kysyvästi alta kulmain, jonka jälkeen kuin yhdessä tuumin päätimme varata liput otteluun. Eihän sitä Skotlannista voi lähteä kokematta rugbyn huumaa.

Mitä minä tiesin rugbystä ennen ottelua? Enpä juuri mitään. Tiesin, että sitä pelataan soikealla pallolla ja se muistuttaa amerikkalaista jalkapalloa, mutta vähemmillä suojavarusteilla. Koska en tiedä myöskään amerikkalaisesta jalkapallosta juuri mitään, olin sopivasti pihalla siitä mitä kentällä tulee tapahtumaan. Wikipediasta yritin lukea perussääntöjä, mutta luovutin melko nopeasti. Eikö sitä aina silloin tällöin saa suoda itselleen eräänlaisen tabula rasan, ennakko-oletuksista vapaan kokemuksen?

Tämän tabula rasa -koulukunnan ihanteiden mukaisesti kirjoitan myös tämän blogitekstin: Rugbyottelu ensikertalaisen silmin.

Skotlantilainen rugbyn suurkuluttajamies pukeutuu kilttiin. Sitten näitä kilttipukuisia miehiä kootaan yhteen housullisten miesten kanssa ja naisten kanssa niin kauan, että saadaan 60 000 ihmisen loppumaton virta Murrayfieldin stadionille. Tämä väenpaljous tukkii matkan varren julkisen liikenteen, kävelytiet, ravintolat ja pubit, mutta vailla ilmassa leijuvaa väkivallan tai huliganismin henkeä.

Jo tunteja ennen aloituspotkua stadionin ympäristön ruoka- ja juomakojut vetävät yleisöä. Ihmisiä on yllättävän paljon ottaen huomioon että kyseessä on suomalaisperspektiivistä tarkasteluna lähes tuntematon urheilulaji. Skotlanti ei ole vielä koskaan voittanut rugbyssa kiivejä, joten tämän ottelun lopputuloksesta voi vielä tulla historiallisesti merkittävä!

Stadion on loppuunmyyty. Meillä on halvimmat mahdolliset paikat ja olemme kentän päädyssä ensimmäisessä rivissä. Siitä ei ole mahdollista saada mitään kokonaiskuvaa pelikentän tapahtumista, mutta tunnelma on korkealla. Takana istuvat teinipojat nostattavat tunnelmaa photobombaamalla meidän selfieissä ja vieressä istuvat vanhemmat herrat kaappaavat mieheni keinumaan kainaloonsa ja laulamaan Skotlannin kansallishymniä ja Bonnie Loch Lomondia. Tunnelmavalaistun stadionin yllä leijuu sumu ja pelaajien hengitykset höyryävät kuin pienillä lohikäärmeillä. Valot syttyvät ja jotkut armeijaihmiset käyvät ampumassa sydänkohtauksen aiheuttavan kasan ruutia jossain valtavan kokoisessa nurmelle raahatussa tykissä.

Sitten tulee aloituspotku ja alkaa hämmentävä 80-minuuttinen ajanjakso täynnä erilaisia kasoja, kekoja, cheerleadermaisia nostoja, juoksuja, potkuja, heittoja ja taukoja.

Aina välissä joku juoksee toiseen päähän pallon kanssa ja joukkueen pistepussi kasvaa viidellä pisteellä. Toisinaan joku potkaisee osuvasti ja saa vähän vähemmän pisteitä. Välillä Skotlanti johtaa, toisinaan taas ei. Sitten sama kasojen, hyppyjen, nostojen, potkujen ja heittojen virtuoosimainen sekasotku jatkuu.

Ja sitten kun kymmenen minuuttia ennen ottelun loppua Skotlanti on juuri kirimässä Uutta Seelantia pisteissä kiinni ja kaikki haaveilevat historiallisesta voitosta, se tapahtuu. Kyllä. Koko peli seisahtuu ja kentälle juoksee... viuhahtaja! Siellä se kulkuset helisten siksakkaa kuin kukkakärpänen pullalautasen päällä ja perässä juoksevat huomioliiveihin puetut vartijat.

Ruohonappisten puute kostautuu kuitenkin pian ja vihellyksien saattelemana mies liukastuu nurmelle. Vartijat saattelevat hänet pois kentältä ja tämän välikohtauksen jälkeen pelataan vielä tovi, mikä ei riitä Skotlannille enää voittoon.

Viimeisten ryhmähalien jälkeen peliaika loppuu ja Skotlanti häviää 16-24. Yleisö on kuitenkin hurmoksessa ja pelaajat kiittävät kannustuksesta. Tämän jälkeen 60 000 katsojaa siirtyy yksilinjaiselle metrolle ja kaikki ovat kotona todennäköisesti vielä tämän vuosituhannen aikana.

Mutta kyllä oli rugbyottelu hieno kokemus. Suosittelen. Siihen voi saada jopa vielä vähän lisäulottuvuutta ymmärtämällä säännöt, mutta ihan visuaalisesti kiinnostava se näinkin oli.