Viimeisten viikkojen filosofiaa ja lihan himoja

Viimeiset pari viikkoa ovat täyttyneet muuttotunnelmista ja tulevaisuuden stressaamisesta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on sellainen tilanne, ettei lentolippuja seuraavaan kohteeseen ole varattu ja Suomi kutsuu hellään huomaansa. Tämän seurauksena edessä on monta käytännön elämän solmua, jotka pitää saada selvitettyä ja joiden joukosta olisi vielä ilahduttavaa löytää se punainen lanka. Blogiinkaan en ole tullut päivittelemään, sillä kaikki ajatukset eivät ole kestäneet päivänvaloa, mutta onneksi päivät ovat täällä Skotlannissakin niin lyhyitä marraskuussa, ettei siitä päivänvalostakaan pääse tulemaan täällä ongelmaa. Pimeässä voi hyvin pohtia syntyjä syviä, selailla työpaikkailmoituksia ja vertailla asuntojen myynti-ilmoituksia.

Päivänvalosta tulikin mieleen, että on tasan yksi hetki päivästä, jolloin meidän kellariasuntoomme paistaa aurinko. Se tapahtuu pilvettöminä päivinä noin kello 12.17, kun aurinko laahaa matalalla vastapäisten talorivistöjen välissä ja suo silmiämme häikäisemään kirkkaan D-vitamiinipitoisen siivun. Pimeää ja sateista syksyä täällä kuitenkin on suurin osa vuorokaudesta. (Pahoitteluni siitä, että tässä päivityksessä kuvat ovat kännykkäräpsyjä ja laatu sen mukaista.)

Viimeiset viikot ennen muuttoa ovat aina yllättävän vaativia. Kyse ei monesti ole pelkästään paistinpannun ja sukkien pakkaamisesta laukkuun vaan paljon isommasta kokonaisuudesta. Ajatukset ja mieli ovat siirtyneet jo aikoja sitten Suomeen ja tuntuu lähinnä rasittavalta, että kroppa on jäänyt vielä ihan väärään maahan. Puhelimitse ja sähköpostitse tulee hoideltua paljon tärkeitä asioita, joiden järjestely olisi huomattavasti helpompaa Suomesta käsin. Monen muun asian ohella ulkomailla karttuu näemmä myös turhautumisensietokyky.

Vuonna 2010, kun teimme lähtöä meidän ensimmäiseltä ulkomaan keikalta Portugalista, koin velvollisuudekseni fiilistellä aivan kaikkea uupumiseen asti. Kyyneleissä oli pitelemistä jo pelkästään siinä, kun tajusin astelevani jotakin katua viimeisen kerran, saatikka sanoessani hyvästejä ihmisille. Kaikki tuntui niin lopulliselta. Onneksi kuluneet vuodet ovat muokanneet maailmankuvaa niin, että lopullisuuden käsite on muuttunut suhteelliseksi. Hetkessä elämisestä on oppinut nauttimaan ja mahdollisista jälleennäkemisistä on oppinut kiitollisiksi. Tuntuu palkitsevalta kun etäisiksi jääneet elämänviisaudet konkretisoituvat omassa elämässä. Ei meillä oikeastaan ole kuin tämä hetki, jossa elää.

Sen verran sitä kuitenkin olen repsahtanut maallisten ilojen puolelle näinä herkkinä lopun aikoina ja elämänviisauksien ristitulessa, että olen koittanut ostaa itselleni talvivaatteita. Brittein saaret ovat osoittautuneet erinomaisiksi vaatekauppasaariksi, joten kaiken liikenevän rahan ja matkalaukkutilan ajattelin käyttää vaateostosten tekemiseen. Olen myös tällä viikolla antanut periksi lihan himoille ja käynyt Marks&Spencerin ruokakaupassa ostamassa ties mitä herkkuja. Jääkaapissa marinoituu juuri ankankoivet, lounaaksi paistoin fasaania ja illalliseksi luontoystävällisesti pyydystettyä keltaevätonnikalaa. Hampaankoloon on jäänyt ainoastaan metsäkyyhkysen rintapalat, joita en löytänyt hyllystä, jos nyt tässä yhteydessä tätä sanontaa voi edes käyttää.

Edinburghissa oli joulunavaus viikonloppuna ja keskustan puistot ovat muuttuneet tivolin ja myyntikojujen täplittämäksi valo- ja ihmismereksi. Hurmaava kokonaisuus ja tunnelmallinen alue, joskin kertakäynti taitaa olla riittävä. Marraskuu, jouluvalot ja joulutorit ovat niin ihanan tuttua pohjois-eurooppalaisuutta. Onneksi edes jossain asioissa henkinen kotimatka tulee olemaan lyhyt. Vaikka marraskuussa Skotlanti ei ehkä ole parhaimmillaan, täytyy sanoa että hurjan kauniit muistot tästä maasta ja kaupungista jää.

Lähdemme Skotlannista loppuviikosta. Ennen kotiin tuloa meillä on vielä viikon pysähdys Oxfordissa, jossa vietimme koko viime vuoden. Onkin mielenkiintoista katsoa, millaiset tunnelmat Oxfordiin palaaminen nostaa pintaan. Ehtiessäni pitää sieltäkin joku päivitys kirjoittaa ja ottaa paljon kuvia sen hurmaavista maisemista.

P.S. Onko joulukalenteri jäänyt hankkimatta? Ei hätää, sillä tämän vuoden joulukalenteri aukeaa suoraan tietokoneruudullesi ja sen löydät täältä: http://2014joulukalenteri.blogspot.fi/ . Luvassa kaksinaamaista kuva-arvuuttelua ja herttaisen tärähtäneitä kuvamanipulaatioita.