Uni ei tule silmään näin viimeisenä iltana Skotlannissa. Televisiosta tulee ostosteeveetä ja olen jo pari tuntia kuunnellut mitä uskomattomampia mainospuheita unihaalareista jääskrapoihin. Asunto on siivottu, matkalaukut pakattu ja aamusella jätämme asunnon, lennämme Heathrowille ja jatkamme siitä bussilla Oxfordiin. Päässä pyörii vähintään yhtä sekalaisia mietteitä kuin ostosteeveessä. Purskautan ne blogiin, sillä se joskus helpottaa selvittämään ajatuksia.
Tunnelmat ovat ihan hyvät. Edinburgh oli mukava paikka, mutta jos on alusta asti orientoitunut lyhyeen visiittiin, sitä on mukava lähteä ajoissa poiskin. Pari turistikohdetta jäi käymättä, mutta eivätpä ne koskaan jaksaneet kiinnostaa niin paljoa, että niissä olisi käynyt, joten turha jäädä nyt itkemään. Luonto ja ylämaat oli kuitenkin se, joka puhutteli. Skotlannin murretta jään kaipaamaan. Suomalaiseen suuhun sopii niin hienosti takavokaalit ja kunnolla kitalaessa sorahtava r-kirjain. En ehkä koskaan halua poisoppia lausumaan seuraavia sanoja skottilaisittain, tyttö: göröl, maailma: wöröld, talo: häys ja lehmä: cäy. Olen valinnut lempipoliitikkonikin sen mukaan, miten hän puhuu, en mitä hän puhuu. Nicola Sturgeon, nationalistipuolueen puheenjohtaja, voisi lukea minulle unisadun vaikka joka ilta.
Meillä oli onnekas mahdollisuus lähettää jo aiemmin osa matkatavaroistamme Suomeen (asianosaisille suuri kiitos avusta!), mitä ilman olisimmekin olleet aika pulassa, sillä oli työn ja tuskan takana saada jäljelle jääneet tavarat mahtumaan matkalaukkuihin. Haaveena oli ostaa iso kasa vaatteita ja tuliaisia, mutta ne taitavat nyt jäädä tilanpuutteen vuoksi hankkimatta. Matkustamisen vuoksi missaamme huomenna Black Fridaynkin, joka on apinoitu Yhdysvalloista ja kasvattanut suosiotaan täällä parina viime vuonna. Tämä kiitospäivän yhteydessä oleva ostoskarnevaali on kasvanut oikeastaan vain järjettömän kuluttamisen ympärille. Supertarjoukset saavat ihmiset sekaisin niin netissä kuin oikeissa kaupoissakin.
Jännitän vähän eduskunnan perjantaista äänestystä. Olen sen verran idealistinen ja romantikko, että kyllä minä soisin tasavertaisesti kaikille halukkaille purjehtimisen avioliiton satamaan. Avioliitto on kumminkin maallinen instituutio, joten sinänsäkin tasa-arvoisuus kuulostaisi korvaani aika reilulta. Monia on huolestuttanut lasten asema ja perinteiden rikkuminen, mutta en osaa avioliittoa tai perhettä mitenkään muuttumattomana instituutionakaan ajatella. Teini-ikäisenä luin Kaari Utrion Perhekirjan, joka tiivisti viiteensataan sivuun eurooppalaisen perheen historian. Vaikka kirja ei tieteellistä tarkastelua ja pilkunviilausta kestäisikään, kansantajuisuus teki siitä helpon lukea ja sisältö räjäytti nuoren naisen maailmankuvan. Rakkausavioliitto ja ydinperhe ovat melkoisen tuoreita viritelmiä, eivätkä nekään ole näyttäneet tuoneen rikkumatonta onnea ja autuutta parisuhteisiin tai lastenkasvatukseen, joten en katso tarpeelliseksi pitää vanhoista viritelmistä kynsin hampain kiinni. Rakkaus se loppujen lopuksi maailman paremmaksi tekee.
Tässä vaiheessa ostosteeveessä mainostetaan tehosekoitinta ja led-valaistua joulutaulua. Minusta tuntuu, että on korkea aika päästää teidät lukijat piinasta ja koittaa saada unenpäästä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti