Ensimmäiset kolme viikkoa Skotlannissa ovat täynnä. Alku on ollut taas todellista matkalaukkuelämää ja selkä on saanut tottua jos jonkinlaisiin sänkyihin. Onneksi suurimman osan syyskuusta majoittauduimme tuttavan asunnossa säästäen pitkän pennin. Vaikka asunto oli kaukana keskustasta, tuntui aina juhlalliselta mennä pieneltä linnalta näyttävään asuntoon, joka hulppeista puitteista huolimatta oli sisältä melkoisen tavallinen kokolattiamatolla vuorattu Ikea-asunto.
Tuttavien nurkissa punkkailukaan ei loputtomiin kestä, joten muutamat hotelliyöt ovat tarjonneet vaihtelua asuntotarjontaan. Tällä hetkellä asumme kaksi kerrosta maan pinnan alapuolella. Jos oikein tarkkaan katsot alla olevaa kuvaa, näet pienen ikkunan rakennuksen kellarikerroksessa. Tämä ikkuna antaa meille valoa huoneemme ylänurkassa. Katutason alapuolella olevat asunnot ovat tuttuja Brittein saarien katukuvasta, mutta tämä meidän kaksi kerrosta maan alla oleva huone on jo ihan omaa luokkaansa.
Keskiviikosta lähtien meillä pitäisi olla sitten jo oma asunto, joskin juuri saamamme varausvahvistuksen mukaan senkin varaustiedoissa on jotain häikkää. Koko loppuajaksi maksettu asunto olisi sen mukaan varattu meille vain kuukaudeksi, mutta eiköhän tämä tieto osoittaudu virheelliseksi ja katto pään päälle löydy. Varmaa on kuitenkin se, ettei stressaaminen mitään auta, joten katsotaan...
Nykyään puhumme aika sujuvasti jo kodista, viitaten ihan mihin tahansa asumukseen, jossa milloinkin matkalaukkujamme säilytämme ja yömme nukumme. Pakkaussysteemit ovat huippuunsa hiotut ja minimalismi on korkeassa arvossa. Taito se kai tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti