Suomessa tarinat esi-isistä noudattavat perinteisesti tiettyä kaavaa. Isovanhemmat ovat kokeneet sodan, jotkut ovat tulleet evakkoina Karjalasta, joillakin on ruotsalaiset juuret, toiset taas ovat viljelleet maata samalla paikalla niin kauan kuin kirkonkirjojen tiedoista löytyy. Ei mikään ihme, että suomalaiset ovat melko homogeenista kansaa.
Portugalissa olen päässyt kuulemaan aivan toisenlaisia kertomuksia. Tänään vietin hyppytuntia opettajan kanssa, joka kertoi joutuneensa 16-vuotiaana pakenemaan Mosambikista sisällissotaa Portugaliin. Afrikkalaispakolaisia maailma lienee täynnä, mutta oli silmiä avartavaa havaita, että on olemassa myös valkoihoisia pakolaisia, joiden esi-isät ainakin viidessä polvessa ovat Mosambikia asuttaneet (ja valitettavasti myös hallinneet ja orjuuttaneet).
Kyseisen opettajan kaukaiset esi-isät oli lähetetty Portugalin siirtomaavallan kukoistuksen aikaan satoja vuosia sitten hallitsemaan löydettyjä maa-alueita. Kuningas antoi perheille hallittavaksi mm. asumattomia saaria, jotka nykyään tunnetaan kai paremmin Atlantin turistisaarina. Vuosisatojen kuluessa portugalilaiset, samoin kuin portugalin kieli levisi neljälle mantereelle ja kriisien kärjistyessä moni suuntasi joko vapaaehtoisesti tai pakon sanelemana Portugaliin. Paluumuutosta puhuminen ei tässä tilanteessa liene oikea sanavalinta, sillä lähteminen maahan, jossa esi-isät eivät ole satoihin vuosiin asuneet, ei liene palaamista, mutta joka tapauksessa Portugali avasi ovensa näille portugalinkielisille muuttajille.
Kun Lissabonin katukuvaa katsoo nykyään, Portugalin historian näkee kirjavana katukuvassa. Se näkyy sekä ihmisissä että rakennetussa ympäristössä. Pohjois-Afrikasta reilu tuhat vuotta sitten tulleet valloittajat jättivät runsaasti arabivaikutteita hallitessaan Iberian niemimaata ja yhä edelleen esim. rakennuksia koristellaan ornamenttikuvioisilla keramiikkalaatoilla.
Välillä täällä tuntuu siltä, että ei ole olemassa sellaista ihmistyyppiä kuin "puhdasverinen portugalilainen". Ystävieni sukujuuret ovat milloin brasiliaan karanneen ja sieltä vaimon löytäneen saksalaisen sotilaan geeneissä tai sitten lähes minne tahansa siirtolaisina lähteneiden maailmanvalloittajien ja seikkailijoiden luona. Erään kaverin isoäiti on Kiinasta, äiti Etelä-Afrikasta. Kaverit puhuvat sukulaisistaan, jotka asuvat Ranskassa, Saksassa tai Brasiliassa aivan kuin suvun hajaantuminen ympäri maailmaa olisi normaaliakin normaalimpaa. Nykyäänkin maasta pois muuttaminen töiden perässä nähdään luonnollisena, eikä maahanmuuttajilta kysytä syytä miksi ovat Portugaliin muuttaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti