Barcelonasta aikakoneella Lissaboniin

Vähän kuin pakon sanelemana oli piipahdettava halpalennolla Barcelonassa. Eihän sitä nyt voinut jättää kokematta, kun lähes samoilla nurkilla on pyörinyt jo 14 kuukautta. Tämä oli nyt kolmas kerta kun Espanjassa kävin, aikaisemmin tänä vuonna olen tehnyt pikavisiittejä Madridiin ja Sevillaan.

Eihän siitä naapurimaasta oikein mitään irti saa noin lyhyillä käynneillä. Päällisin puolin kaikki vaikuttaa liian samanlaiselta kuin mitä Portugalissa on, joten sinänsä maisemanvaihdoksestakaan ei voi puhua. Olen aina ollut hirveän huono matkailija, enkä nytkään mitenkään innolla jonottanut ylihinnoiteltuihin turistikohteisiin. Gaudilla on mielikuvituksellista arkkitehtuuria, mutta samat asiat voin halutessani lukea kirjoista ja internetistä, mieluummin käyttäisin aikani ihmisten arkielämän tarkkailuun ja kulttuurin oppimiseen.

Terkkuja kuitenkin Sagrada Famíliasta ja Parque Güellista, onpahan tullut nyt siellä käytyä samoin kuin tapaksia syötyä. (Kuten joku saattaa havaita, pientä matkaväsymystä on havaittavissa.)

Sagrada Famíliaa rakennetaan, arvioitu valmistumisvuosi 2026.

 

Tuollaisen liskon minäkin teen, kunhan saan sen oman kodin ja rinnetontin jostain...

Tuntui hassulta palata Barcelonasta takaisin "kotiin". Se oli jotenkin huojentavaa. Yllätyin siitä, miten viimeiset kahdeksan kuukautta on muovannut ajattelumaailmaani ja kuinka hyvin olen kotiutunut Portugaliin. Palatessani takaisin nautin Lissabonin metron yksinkertaisuudesta verrattuna Barcelonaan, vaikka vielä puoli vuotta sitten kirosin Lissabonin metron pimeyttä ja suunnitelemattomuuden tuntua. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Nautin portugalilaisesta hieman "konservatiivisesta" ilmapiiristä. Siitä, että ihmisiä tervehditään muodollisemmin, ja siitä, että naisten ei tarvitse ylimaallisen paljon maalata ja värjätä itseään.

Jopa portugalin kieli kuulosti kotoisalta. Se oli yllättävä huomio, sillä en ole koskaan tätä kieltä pitänyt kovin kauniin kuuloisena. Vaikka EasyJetin lentokone tuntui samalla aikakoneelta menneisyyteen, ensimmäistä kertaa ehkä ymmärsin sen, mitä portugalilaiset ajavat takaa pitäessään arvossa "yksinkertaisuutta ja sympaattisuutta". Tässä maassa on jotakin minun mielenlaatuuni vetoavaa. Kiirehdimme suoraan lentokentältä lempiravintolaamme tuijottamaan jalkapalloa. Se tuntui omaan olohuoneeseen istumiselta.

Tänään olemme pakanneet ensimmäisiä Suomeen lähteviä tavaroita kasaan ja lahjoittaneet ne harvat Ikea-huonekalut, joita ostimme, ystävillemme. Viimeinen viikko töissä pitää sisällään kaikkea sälää ja hyvästien jättöä. Ajatukset ovat osin jo Suomessa, osin hajallaan kaikkialla mahdollisissa asioissa. Paluulento Suomeen on vasta kuun viimeinen päivä, joten vielä ehtii sattua ja tapahtua lähes kolmen viikon ajan.

Loppuun vielä tunnelmakuva kotikadultamme.