Iberian niemimaalla on kaksi valtiota, Espanja ja Portugali, mutta sitäkin enemmän kansoja ja kulttuureita. Portugali nappasi aikaisena lintuna madon ja on ollut itsenäinen 1200-luvulta alkaen. Parisataa vuotta myöhemmin muut niemimaan kuningaskunnat päätyivät yhdistämään voimansa ajaakseen muslimivalloittajat niemimaalta pois. Nykyajan Espanja on siis vanhojen kuninkaallisten naimakauppojen tulosta, mutta yhteistä espanjalaista identiteettiä maan eri osien kesken ei edelleenkään jaeta.
Tämän tiedon pohjalta on helpompi ymmärtää täällä näkemäänsä ja kokemaansa. Portugalilaiselle on suuri loukkaus, mikäli sen kansalaiset tai kaupungit sekoitetaan espanjalaisiin. Toisaalta taas Espanjan luoteisosien asukkaista moni on sangen portugalilaishenkistä väkeä. Kieli on lähellä portugalin kieltä, samoin kuin kulttuuri ja historialliset juuret. Paikalliset vitsailevatkin joskus siitä, miksi Portugalin pohjoisrajaa ei aikoinaan vedetty pohjoisemmaksi.
Espanjan pohjoisosien baskit ovat ilmeisesti viime vuosina hieman rauhoittuneet ja ääriryhmien itsenäistymisterrorismi on laantunut mutta vääntöä Baskimaan itsenäistymisestä käydään yhä, onneksi hieman maltillisemmin keinoin.
Katalonialaiset Espanjan koillisosissa taasen pitävät kielestään ja itsehallinnostaan tiukasti kiinni. Kävimme viime viikonloppuna Barcelonassa pikavisiitillä, eikä alueella juurikaan mainittu Espanjaa nimeltä, turistikrääsää lukuunottamatta. Hotellimme oli katalonialainen, ravintolaruokamme samoin ja huolimatta meneillään olevista jalkapallon EM-kisoista emme nähneet asuntojen parvekkeilta roikkumassa Espanjan lippuja tai muuallakaan viitteitä Espanjan jalkapallojoukkueeseen, joka sentään on hallitseva Euroopan mestari! Olen ymmärtänyt, että espanjalaisista juuri katalonialaiset symppaavat eniten Portugalia, joka aikoinaan pystyi itsenäistymään omaksi valtiokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti