Koulu on päättynyt ja vuosi Portugalissa on takana

Se on ohi nyt! Lähes lukuvuoden mittainen apulaisopettajan pestini portugalilaisessa koulussa päättyi kuluneella viikolla jo tutuksi ja rakkaaksi tulleella hieman kaoottisella meiningillä. Koska paikallisilta kouluilta puuttuvat suomalaistyyppiset kevätjuhlat todistuksenjakoineen, minun oli loppuvaiheessa jo hieman vaikea tavoittaa edes kaikkia oppilaitani jäähyväisiä varten. Jotkut opettajat pitivät tiukasti kiinni oppitunneista viimeiseen päivään asti, kun toiset taas tyytyivät hyvästelemään oppilaat kesälomaa varten. Viimeinen koulupäivä osui päällekäin Portugalin EM-jalkapallo-ottelun kanssa, joten osa opettajista päästi oppilaat suosiolla kotiin katsomaan matsia. Siinä ohessa huikkailin sitten hyvästejä niille, joita satuin näkemään.

Lukuvuoden arvioinnit ilmestyvät pikkuhiljaa koulun oviin. Sieltä oppilaat voivat sitten käydä katsomassa kunkin oppiaineen arvostelut. Täällähän arvosanaan sisältyy tietojen ja taitojen lisäksi myös käyttäytyminen ja huolellisuus, joten tämä tuo arviointiin omasta näkökulmastani pienen satunnaistekijän. Mistä ja kenestä kukakin opettaja sitten tykkää.

Kaikilta oppilailta koulu ei suinkaan pääty kesäkuun puolivälissä. Heinäkuun puolelle asti vanhimmat oppilaat osallistuvat valtakunnallisiin kokeisiin ja niitä järjestellessä ja korjaillessa, sekä tulevaa lukuvuotta valmistellessa opettajiltakin menee sitten heinäkuu iloisesti töissä. Onneksi elokuu on opettajillakin lomaa, ja uusi lukuvuosi käynnistyy vasta syyskuun puolen välin paikkeilla.

Viimeisen työpäiväni piti olla keskiviikkona, mutta kuinka en kovin yllättynytkään siitä, että torstaiksi minun piti mennä sivukoululle esittäytymään ja luomaan yhteistyökuvioita Suomeen. Olivat kuulema koko vuoden odottaneet vierailuani ja valmistelleet minulle tuliaisesityksiä ja -töitä Suomeen vietäväksi. Joku kyynisempi voisi kysyä, oliko viimeisen työpäiväni jälkeinen päivä tähän otollisin aika, mutta mitä sitä tarttumaan yksityiskohtiin.

Satamäärin pieniä oppilaita parveili ympärilläni koko päivän. Mieleeni tuli ensimmäiset opetusviikot lokakuussa, jolloin tunsin itseni lähinnä eksoottiseksi ja hymyileväksi näyttelyesineeksi. Suurin osa lapsista halusi keskustella kanssani englanniksi, mutta koska heidän taitonsa rajoittuivat lähinnä "my name is"-tasolle, keskustelujen taso päivän mittaan ei noussut aivan sfääreihin.

Naureskelin itsekseni, että tämäkö on minun päiväni kuninkaallisena katsellessani lasten tanssiesityksiä kunniavieraana, vastaanottaessani piirustuksia, poseeratessani valokuvissa, hymyillessäni ja heiluttaessani kokonaisen työpäivän kaikille minua intensiivisesti seuraaville pikkutirpiäisille. Muutama talvi-, poro- ja joulupukkikuva vielä kaupanpäälle, niin vain kolina kuului, kun lapsien leukaperät loksahtelivat auki.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyi tämä rupeama. Blogijäähyväisiä en jätä vielä. Kiitos kuitenkin tässä vaiheessa kaikille blogiani seuranneille ja matkaa kanssani tehneille!