"Fine, how are you?" tyydyimme vastaamaan kuin samasta suusta odottamatta sen kummempaa jatkoa tälle hiuksiahalkovan syvälliselle keskustelulle. Tarjoilija kuitenkin yllätti meidät ylitsepursuavalla asiakaspalveluinnokkuudella vastatessaan: "I'm fine, of course! What else could I be because you are here!"
Niin... Nämä how are you -keskustelut ovat usein hämmentäviä hetkiä. Ne pitää käydä, vaikka kommunikaatiorajoittunut mieleni ei niihin ole reilussa puolessa vuodessa tottunutkaan Ymmärrän niiden käytön sellaisena kulttuuriin rakennettuna tiedustelukanavana, jolla halutaan tietää, onko toinen keskustelutuulella. Niihin ne sopivatkin, sillä aika pian saa selville, kannattaako small talkista siirtyä mihinkään järkevämpään keskusteluun. Mutta kaupan kassalla tai ravintolassa niiden merkitys ei minulle ole vieläkään auennut.
Yksi lempipätkäni brittikomedioissa on tähän liittyen Fast Shown (Ruuvit löysällä -sarjan) irstaat räätälit, jotka muistuttavat vastavuoroisuuden kuuluvan oleellisena osana kohteliaaseen käytökseen.
Täällä asuessa brittikomiikka on auennut aivan uudella tavalla muutenkin. Raadollista totuutta yhteiskunnan ilmiöistä ja hahmoista onnistuu kaivelemaan ja tyylille uskollisena myös hippasen liioittelemaan seuraavan sketsin very important man:
Jostakin syystä nämä sketsit soveltuvat erinomaisesti juuri Oxfordissa katseltaviksi. Samaan aiheeseen vielä jatkoa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti