Mutta tällä kertaa jotain loksahti päässäni ajaessamme kaatosateessa Oxfordista etelään, kohti New Forestin luonnonsuojelualuetta. Puolivälissä matkaa päätimme tehdä parinkymmenen mailin kieppaisun Amesburyyn ja kurkata, miltä se Stonehenge oikein näyttää. Ajelimme pitkään keskellä idyllistä maaseutua ja kumpuilevaa kalkkikivitasankoa. En tiedä miten tuota kalkkipitoista pääosin peltojen ja niittyjen peittämää Salisbury Plainin aluetta kuvailisi, mutta kartasta sen löytää helposti Englannin eteläosasta poikkeuksellisen isona alueena, jossa ei ole juurikaan asutusta, metsää tai tiestöä. Aluetta voisi verrata leikkamatta jätettyyn golfkenttään, joka jatkuu silmänkantamattomiin joka suuntaan.
Ehkäpä juuri taianomaisesta ympäristöstä johtuen Stonehenge yllättää autoilijan. Pienen mäentöppäreen päältä aukeaa yhtäkkiä maisema, jossa horisontin rikkoo valtavien kivipaasien rivistö. Voin vain kuvitella, kuinka mahtavalta paikka on näyttänyt tuhansia vuosia sitten, kun se nytkin sulattaa paatuneen kivipaasiskeptikon sydämen.
Stonehenge on siis ilmaiseksi ohiajajien ihailtavana, mutta jos haluaa päästä kävelemään kivikehien ympärille, pitää lähialueen pellot kiertää ja parkkipaikka löytyy opasteita seuraten. Kohteen aukioloajat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan ja kesällä 2013 sisäänpääsymaksu oli 8 puntaa.
| Ja heidän siellä ollessaan sadepilvien valtaama taivas muuttui aurinkoiseksi poutapäiväksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti