Viikon pommiinnukkumiset siihen tarvittiin, että perjantaina pääsimme vihdoinkin Lontooseen hankkimaan mielen, sielun ja ruumiin virkisteitä. Mikä kumma siinä onkaan, että pääkaupungin syke ei sen useammin houkuta, vaikka alle parissa tunnissa meidän kotiovelta pääsisikin Lontoon ydinkeskustaan. Tuleekohan tällaisesta flegmaattisuudesta katumapäälle kun joskus takaisin Suomeen muuttaa?
Jos ihan rehellisiä ollaan, minusta Lontoo ei ole kovin viehättävä kaupunki, noin niinkuin yleiseltä habitukseltaan. Se on ahdas, kiireinen ja kaoottinen. Mutta ei siitä pääse mihinkään, että siellä on aivan valtavasti tekemistä ja näkemistä, kunhan vain päämäärä kirkkaana mielessä johonkin suuntaa. Ehkä huonoin ratkaisu on vain hypätä bussiin ja jäädä pois keskellä Oxford Streetiä vailla mitään jatkosuunnitelmia. Tämä on koettu liian monta kertaa, joten nyt olin päättänyt jo etukäteen, että kohteena on luonnontieteellinen museo ja musikaali.
Valtaosa Lontoon/Englannin museoista on ilmaisia poislukien erikoisnäyttelyt. Tämä helpottaa extempore-visiittien toteuttamista ja vie pois sen henkisen pakon, joka aiheutuu siitä, että koko rahan edestä on kierrettävä vaikkei yhtään kiinostaisi. Jonottamaan silti kannattaa varautua, varsinkin jos päättää leikkiä turistia elokuussa.
Luonnontieteellisen museon pihaan oli pystytetty kesän ajaksi perhosteltta. Koko museon paras anti löytyi juuri tästä trooppisesta teltasta, jossa eksoottiset perhoset lentelivät vapaina. Sisällä museossa mieleni valtasi vähän samanlainen pettymys kuin mitä koin British Museumissakin. En muista kerroinko koskaan blogissa tästä jälkimmäisenä mainitusta, maailman upeimmaksi museoksikin tituleeratusta paikasta, mutta ehkä siinä kävi klassisesti niin, että tarjonta ja kysyntä eivät kohdanneet. Ja mikä tärkeintä, oikea fiilis puuttui. Museoiden täytyy olla nykyään jo jotain muuta kuin esihistoriallisia kivipaaseja köyden takana tai 15 vuotta haalistuneita valokuvaprinttejä aikajanoista. Informaation määrä on näissä museoissa niin valtava, että kauniit ja kiinnostavat yksityiskohdat hukkuvat omaan runsauteensa. Koko maailman historian selittäminen yhdessä rakennuksessa on tietenkin kaunis ele ja upea mahdollisuus, mutta itselleni ne ovat uuvuttavia paikkoja.
Olisiko teillä lukijoilla jotain Lontoo-vinkkejä antaa? Tiedän että siellä on vankkumattomia Lontoo-faneja ja satunnaisempia kävijöitä, mutta mille asioille teidän sydämenne on sulanut Lontoossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti