No niin, hallinnollisella päätöksellä syksy on alkanut. Jos ei täysin säiden puolesta, niin ainakin elämänrytmin puolesta. Expat-lusmuiluun väsyneenä ja ulkkarielämään osin kyllästyneenä olen jo pidemmän aikaa kaivannut jotakin tekemisen meininkiä elämään. Keväällä minut piti kiireisenä(?) gradu ja silloin minulla oli vielä intressejä hankkia harrastuksia ja aktiviteetteja. Kaiken tämän katkaisi tehokkaasti kuitenkin kesä, joka perustavaa laatua olevan olemuksensa mukaisesti oli tälläkin kertaa lomailua, poikkeusaikatauluja ja Suomessa reissaamista. Nyt kun mies palasi takaisin töihin, aamut alkavat olla kylmiä ja iltaisin tulee pimeä aikaisemmin, herään siihen tosiasiaan, että jotain pitäisi keksiä.
Palkkatöiden hakeminen viimeiselle reilulle kolmelle kuukaudelle on poissuljettua, sillä en kestäisi ajatusta kaiken maailman sosiaaliturva- ja verotusjärjestelyjen tekemisestä. (Tässä taloudessa on jo yksi, joka on niitä 7 kuukautta järjestellyt, ja päässyt vasta hyvään alkuun...) Koska Englanti on kuitenkin yhteisöllisyyden luvattu maa, on netti täynnä kaikenlaisia vapaaehtoistyötä organisoivia nettisivuja, joita olen pari päivää selaillut. Ykköstoiveeni olisi työskennellä paikallisessa koulussa, mutta en oikein usko, että niiden toimintaa on luotu vapaaehtoisuuden varaan. Sosiaali- ja terveyspuolelle en varsinaisesti kaipaa, mutta siellä taitaa olla tilastollisesti eniten paikkoja. Olen tässä nyt heitellyt joitakin verkkoja vesille ja raportoin sitten kiinnostavimmista "urapoluista" ja harrastuksista myöhemmin, mikäli niitä sattuu löytymään.
Pidin tätä blogia pitkään avoinna vain ystäville, mutta koska tiedän, että ulkomailla asuu monta kourallista expatriaatteja ja vertaistukea etsiviä kanssaeläjiä, toivotan heidätkin tervetulleeksi nyt lukemaan tätä astetta julkisempaa blogia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti