Lontoon Leicester square on kaikessa glitterissään ja valotaulujen loisteessaan herkullinen viihteen keskus. Sen kiinnostavuus pohjautuu omalla kohdallani pääosin kuitenkin sen varaan, että siellä myydään jäljelle jääneitä musikaalilippuja alennetuin hinnoin saman illan näytöksiin.
Meidän oli tarkoitus hakea sieltä liput Phantom of the Operaan, mutta kyseinen musikaali on niin suosittu, että se oli myyty hyvissä ajoin loppuun, ainakin näin lomasesonkina. Jäljelle jääneistä vaihtoehdoista päädyimme ostamaan liput We Will Rock You -musikaaliin (WWRY), jossa yhdistyy kaksi asiaa, joiden fani en erityisesti ole ollut koskaan: eräänlainen sci-fi sekä rokki. Musikaali on pyörinyt kuitenkin jo 12 vuotta Lontoossa, eikä suosiolle näy loppua, joten ajattelimme ottaa riskin. Jos musikaali, jota on kehuttu parhaaksi nykynäytännöistä, osoittautuu sudeksi, ehkä vika on sitten ennemmin meissä, kuin näytöksessä.
Tyylilajina musikaali on hauska sekoitus vähän kaikkea. Juonen pitää olla toimiva, musiikin hyvin soitettua, näyttelijöiden pitää osata myös laulaa, ja kaiken kaikkiaan hyvässä musikaalissa pitää olla näiden lisäksi riittävästi ulottuvuuksia, että se kiinnostaisi viihteenä suurta yleisöä. Musikaalin irvikuva on varmasti sellainen, jossa vuorosanat nuotitetaan ja välillä lurautetaan mukava yhteislaulu joltain kuuluisalta bändiltä ja vähän tanssahdellaan.
Onneksi WWRY onnistui lähes kaikessa, enkä kolmetuntisen spektaakkelin jälkeen enää kyseenalaista musikaalin suosion syitä. Vertailupohjani musikaaleista pohjautuu kolmeen, Svenska Teaternissa pyörineeseen Kristina från Duvemålaan sekä Lontoossa näkemiini Lion Kingiin ja Viva Foreveriin. WWRY otti musikaaliin mukaan yleisön ja populaarimusiikin ystäviin uppoavaa huumoria viljeltiin hienosti, vaikka rajallisen kielitaitoni vuoksi menetin siitä ison osan. Show sisälsi ajankohtaisia viitteitä ja käsikirjoitusta oltiin selvästi tuunattu vuosien varrella. Puvustus ja lavastus oli toteutettu nerokkaasti, jonka lisäksi koko paketti sisälsi loputtoman määrän viittauksia ja oivallettavaa, joiden vuoksi musikaali voi hyvin kestää myös toisen katselukerran. Kaiken tämän lisäksi Queenin musiikkia käytettiin monipuolisesti ja mikä tärkeintä, näyttelijöillä oli karismaa! Hienon shown kruunasi vielä eturivin paikat, joiden ansiosta sain nauttia jokaisesta näyttelijöiden ilmeestä, eleestä, hikipisarasta ja yksityiskohdasta. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti