perjantai 2. joulukuuta 2011

Pyykkipäivä

Blogin päivitystahti on hidastunut. Ehkä se johtuu siitä, etten enää jaksa enää päivitellä jokapäiväisiä asioita. Alun erikoisuudet ovat muuttuneet arkipäiväisiksi, eikä niistä enää oman mielenterveyden takia jaksa suuremmin kantaa huolta. Nauru on joskus paras selviytymiskeino. Oikein pahoissa tilanteissa voi kääntyä rakkaiden suomalaisten ystävien puoleen ja tykittää sydämensä kyllyydestä. Nekin tekstit voisi joskus olla hauskaa laittaa tänne, mutta yritän pitää tämän blogin asiallisena. Eihän se ole rakkaiden portugalilaisten syytä, että tänne on tupsahtanut umpimielinen suomalainen nipottamaan kaikesta. Portugali ei kertakaikkiaan vain helli asukkaitaan talvisaikaan. Tätä maata eikä sen asukkaita ei ole suunniteltu alle kymmenen asteen talvilämpötiloihin, sateeseen ja pimeyteen.

Ja tapahtuuhan täällä jatkuvasti paljon hyvääkin. Paikalliset ihmiset ovat kerrassaan ihania! Se onkin ehkä ainoa syy miksi pidän tästä maasta talvisaikaan. Tässä ihmisten sydämellisyydessä ja lämpimyydessä on jotakin, josta yritän oppia päivä päivältä enemmän. Vaikka ulkoiset puitteet eivät aina toimi, eikä rahaa ole, portugalilaiset pitävät lähimmistään huolen.

Pyörittelen tässä aamuyön pimeinä tunteina kuivausrumpua. Sähkö on halvempaa öisin, enkä muutenkaan saa nukuttua, joten käytän ajan hyödyksi näin. Pesukoneemme on jotakin espanjalaista kodinkonesuunnittelun aatelia, ja kolmen kierroksen minuuttivauhdilla sen linkoamista vaatteista saa ensin puristella käsin irtoveden pois, jonka jälkeen voi valita parhaan tavan kuivata pyykit.

Vaihtoehtoja kuivaamiseen on kolme. Ulkona ilman suhteellinen kosteusprosentti huitelee 88% tuntumassa, joten siellä pyykit eivät kuivu, ainakaan ennen kuin niihin on pinttynyt kosteusvauriohaju. Lisäksi yläkerran brasilialaiset heittelevät satunnaisia asioita satunnaisina ajan hetkinä pihallemme, joten mikäli en halua riisiä, turskaa, partavaahtoa tai roskia pyykkieni päälle, on syytä kuivata ne jossakin muualla.

Toinen vaihtoehto on kuivata pyykit sisällä. Koska meillä ei ole täällä lämmitystä, eikä eristys muutenkaan toimi mihinkään suuntaan, ilmankosteus harvemmin on merkittävästi pienempi kuin ulkona. Olen kuitenkin huomannut, että kolmessa päivässä märkiin vaatteisiin ehtii tarttua ikävä homeen haju, joten yleensä käytän kuivausrumpua. Se tosin pesukoneen tavoin on espanjalaista laatukodinkonesuunnittelua parinkymmenen vuoden takaa, siinä on kaksi säädintä, enkä tiedä mihin ne vaikuttavat. Mutta se pyörii ja se tuottaa lämpöä, mitä sitä ihminen muuta kuivausrummulta voisi odottaa.

Kuivausrummun käytössä on aina se haittapuoli, että se pitää vetää pois syvennyksestään ja siirtää ikkunan alle. Poistoputki pitää vetää avoimesta ikkunasta pihalle kuivauksen ajaksi, joten sisälle tulee kylmää ja kosteaa ilmaa, sekä hyttysiä. Hyttyset ovat täällä aivan kauheita. Ne ovat hiljaisia paholaisia, pistävät hirveän isot ja kutisevat moukurat iholle eivätkä kuole sitten millään. Todistettavasti makuuhuoneessa on useaan otteeseen lennellyt kolmeen kertaan tapettuja hyttysiä.

Ei kommentteja: