Tänään oli aamulla niin kylmä. Niin kylmä, että en olisi halunnut herätä. Kömmin kahden peiton alta pois ja hytisin sängyn vieressä. Puin mm. aluspaidan, villapaidan, villaponchon ja toppatakin ylleni ja lähdin kohti koulua. Ulkona oli kylmä. Koulussa oli kylmä. Ja opettajanhuoneessa kollegat kehottivat varautumaan tammi-, helmi- ja maaliskuuhun, koska silloin vasta kylmä on!
Eräs opettaja sanoi, että koska julkisista kouluista puuttuu lämmitys, ulkolämpötilan ollessa lähemmäs nollaa luokissa on niin kylmä, että oppilaat eivät suostu ottamaan käsiään pois takin sisästä kirjoittaakseen. Uskon tämän, sillä jo nyt oppilaat ovat toppatakki, hanskat ja pipo päässä oppitunneilla.
Mutta minä olen Suomesta, ei minun pitäisi valittaa nollan yläpuolella pysyttelevistä lämpötiloista. Enkä ehkä valittaisikaan, ellei täällä olisi niin märkää ja kosteaa jatkuvasti. Jos koko asunto ei haisisi homeelle ja sitä myöden myös vaatteet.
Suomeen on kuulkaas kiva tulla jouluksi. Ajattelin istua pääosin saunassa ja takan edessä. Eikö se olekin hyvä suunnitelma?
Laitan teille hieman arkipäiväisiä kuvia asunnostamme. Oikeastaan kaikki kulminoitui eilen siihen, kun imuri hipaisi seinää, rappaus tipahti ja sitä myöten lattialle valui kasa ummehtunutta hiekkaa. En ehkä edes halua tietää tarkemmin mitä seinien välissä ja lattian alla on. Tiedän toki sen, että muutama vuosi sitten yläkerrassa tungettiin lastenvaippoja vessanpönttöön, jolloin kaikki vedet lainehtivat alakertaan. Jäljet ovat vieläkin näkyvissä katossa. Nyt näyttää myös putket olleen niin pitkään tukossa, että lattianalustamme on täynnä vettä. Sadesäällä se sitten aina nousee seinänraoista erityisesti vessoihin.
Viikonlopuksi lähden taas Portoon. Jotain lämmintä pitää talveen saada. Ystäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti