Portugalissa peruskoulutus on lain mukaan maksutonta, mutta käytännössä maksuttomuus ei toteudu. Oppilaat ostavat itse omat oppikirjansa, muistiinpanovälineensä ja kaikki tarvikkeet, joita koulutehtävien tekemiseen tarvitaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koululta ei löydy askarteluvarastoa eikä koululuokissa ole yhteisiä liimoja, kyniä tai saksia. Mikäli opettaja haluaa teettää esimerkiksi perinteisen A2-kokoisen kartonkiryhmätyön seinälle, oppilaiden on ostettava tätä varten paperit ja tuotava kaikki saksia, tusseja ja liimoja myöten kotoaan mukanaan.
Tästä seuraa ongelmia tuntisuunnitteluun. Mikäli oppikirja- ja vihkotyöskentelyn lisäksi opettaja haluaa vaihtelua tunteihin, on hänen harkittava tarkoin kuinka usein hän voi vaatia oppilaita materiaalia tuomaan mukanaan. Osa oppilaista tulee hyvin köyhistä perheistä, joissa mihinkään ylimääräiseen ei ole rahaa. Aihe on arka, ja köyhyyden peittely tällaisissa tilanteissa voi olla hankalaa.
Valloillaan olevan talouskriisin aikana moni keskiluokkainen perhe on tippunut köyhyysloukkuun. Kouluissa on oppilaita, joilla ei ole enää vakituista kotia, koska se on menetetty pankille. Jotkut lapset tulevat nälkäisinä kouluun, puhumattakaan muista ongelmista, kuten sairauksista, vahinkoraskauksista ja yleisestä henkisestä pahoinvoinnista. Koulu ei pysty tarjoamaan apua näissä tilanteissa. Kouluterveydenhuoltoa ei ole, eikä sosiaalisia tukitoimia. Mikäli koulu haluaisi tarjota oppilaalle ruokaa, oppimateriaalia tai terveydenhuoltoa, valtiolta ei siihen tule rahaa...
Taannoin olin todistamassa oppituntia, jossa opettaja maksoi omasta rahapussistaan muutaman oppilaan materiaalit, jotta he olisivat muiden tavoin voineet osallistua tunnille. Tätä ei tietenkään kukaan oleta tehtävän, vaan nämä tilanteet jäävät opettajan itsensä ratkaistaviksi. Ymmärsin samalla, että opettajan pitää maksaa täällä paljon muutakin, mitä käytännön työssään tarvitsee. Ei ole koulusihteerin varastoa, josta voisi mennä pyytämään puuttuvia toimistotarvikkeita.
Viime aikoina olen muutenkin onnekseni päässyt vähän laajentamaan perspektiiviäni mitä tulee täällä käytettyihin opetusmenetelmiin. Opettajia on kuin onkin moneen junaan, kuten opetusmenetelmiäkin. Uudistumielisiä ja moderneja ajattelijoita on virkistävä tavata ja heidän kanssaan on ihana keskustella. Opetus ei ole vain informaation kaatamista hiljaa pulpetissa istuvien oppilaiden päihin. Se on psykologiaa, joukkojenhallintaa ja samalla eräänlaista rakkautta. Opettamista ja oppimista voi tapahtua vasta sitten, kun oppilaalla on edes jotenkin turvallinen ja hyvä olla. Opettaja ei voi kotioloihin vaikuttaa, mutta koululuokassa voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti