Helmikuun vaihduttua elämä on alkanut arkipäiväistyä ja sitä myöten näyttää jututkin vähenevän täällä blogissa. Oxfordissa on paljon helpompaa pyörittää arkipäivän elämää kuin mitä oli Portugalissa. Suurelta osin se johtuu varmaan kielestä, mutta ilmasto ja kulttuurikin on kivenheiton lähempänä sitä, mihin on tottunut. Kääntöpuoli asialla on tosin se, että samalla kaikki on myös astetta epäeksoottisempaa.
Tulevana sunnuntaina tulee täyteen neljä viikkoa Oxfordissa. Matkalaukut ovat koko ajan olleet purkamatta lukuunottamatta paria vaatekertaa, joita on vuoroteltu. Sunnuntaina pääsemme muuttamaan meidän tulevaan kotiin, joten elämä heittää taas kuperkeikkaa, kun sinne pääsemme asettumaan. Odotan jo innostuneena, kuinka paljon asuntoa voi sisustaa oman näköiseksi. (Ja tietenkin odotan niitä lukuisia ilahduttavia postilähetyksiä, joita saamme sinne muutettuamme.)
Jos tästä väliaikaisasuntoelämästä jotain iloa etsii, onpa ollut ainakin mahdollisuus tutustua kaupungin eri osiin. Aloitimme boheemista idästä, opiskelijakaupunginosasta ja jatkoimme tänne etelään historiaa huokuvan Christ Church collegen tiimoille ja Thames-joen varrelle. Seuraavana suunta on pohjoiseen.
Yllättävän paljon tekemistä näille ensimmäisille viikoille on löytynyt ja vielä olisi loputtomasti mahdollisuuksia keksiä lisääkin tekemistä. Mutta gradu on jäänyt nyt aivan hunningolle. En ole tehnyt sen eteen mitään näinä "kiireisinä" alkuviikkoina. Ruoskin itseäni asiasta, ruoskikaa vähän te muutkin. Helsingissä sain luotua hyvän rutiinin lähtiessäni kirjastoon kirjoittamaan sitä, mutta täällä rutiinien luominen on ollut vähän onnetonta näinä alkuviikkoina.
Jos kuukausi eloa ja oloa on täällä jo takana, kuinka nopeasti seuraavat kymmenen kuukautta menevät? Mene ja tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti