Maltillista elämysmatkailua

Tänään tein lounaan yhteydessä pitkän kävelylenkin tulevilla asuinseuduillamme. Haahuillessani kaduilla mietin myös, kuinka paljon täällä voisi harrastaa maailmankuvan laajentamista, jos vain intoa ja rohkeutta riittäisi. Kaupunki näytti siis tänään oikein paljon hyviä puoliaan.

Englantilainen ruoka lienee maineensa veroista, mutta onneksi ravintolatarjonta kattaa täällä niin monta muutakin ruokakulttuuria, että fish and chipsejä ei ole tullut syötyä. (Tai itse asiassa säästelen fisu-sipsi-kokemusta ihan erityisten ystävien kanssa tehtäväksi.) Lounasmenut täällä ovat hinta-laatusuhteeltaan loistavia, ja siksi syömmekin ulkona mieluummin lounasta kuin illallista.

Tänään lounastimme ranskalaisessa ravintolassa, jonka löysimme aivan sattumalta sivukadulta. Pääruoka maksoi seitsemän puntaa, kaksi ruokalajia yhdeksän puntaa ja kolme sai 11 punnalla. Ei tämäkään ruoka siis ilmaista ollut, mutta niin jumalaisen hyvää, että tuon rahan lounaselämyksestä maksoi mielellään. En tiedä onko epäsoveliasta sanoa, mutta vaikka Portugalin jälkeen odotukset ravintola-annoksista saattavat olla melko omanlaisiaan, on ne kuitenkin pariin otteeseen ylitetty jo niin reippaasti, että uskallan väittää lounasannoksia parhaiksi mitä olen syönyt.

Lounaan jälkeen kävin tutustumassa "meidän collegeen" ensimmäistä kertaa. Aika sympaattinen paikka, johon minäkin olen puolisona tervetullut syömään, kahvittelemaan ja oleilemaan. Alla pari kuvaa pihapiiristä.

Samalla suunnalla kun oltiin, en malttanut käydä kurkkaamassa, miltä tuleva kotikatu näyttää auringonpaisteessa. Kävin samalla katsomassa myös millaisessa pirtissä Tolkien kirjoitti Tarun sormusten herrasta. Aika vaatimaton asunto näytti olleen, ehkä siellä kukki mielikuvitus sitten paremmin. (Samalla kärsin vähän huonoa omaatuntoa siitä, että ratsastan Tolkienin maineella nyt näin paljon, vaikka oikeasti inhoan sen tuotantoa, eikä suippokorvaiset lohikäärmeenmetsästäjät ole juuri koskaan herättäneet suuremmin kiinnostusta.)

Mutta mitä tulee alussa mainitsemaani maailmankuvan laajentamiseen, olen kulkenut lukuisten tapahtumamainosten ohi, jotka syystä tai toisesta kuulostavat ainutlaatuisilta. Yliopistokaupunki tarjoaa paljon opittavaa myös luentosalien ulkopuolella. Tänään ohitin dominikaaniveljeskunnan ja heidän ilmoitustaulullaan oli mainos keskusteluillasta teemalla Vihaako Jumala seksiä? Mikähän olisi dominikaaniveljien näkemys näin raflaavasta otsikosta, tekisi melkein mieli mennä kuuntelemaan.