Luulin aina ennen, että Suomi on holhousyhteiskunta ylhäisessä yksinäisyydessään. Suomessa asuessa kun tuntuu, että lähes kaikkeen on ohje, sääntö, määräys tai suositus. Varsinkin Portugalissa asuessa eron huomasi, portugalilaiset kun näyttivät luottavan monessa asiassa maalaisjärkeen, hyvään tuuriin tai muuten vain jättivät monet asiat yksilön omalle vastuulle ja päätäntävallalle.
Mutta eivät englantilaiset tule kovin kaukana suomalaisten perässä, saattavat mennä monien ohjekylttien perusteella jopa ohi. Olen jo pitkään bongaillut kaupungilla kylttejä, jossa kerrotaan, miten asiat pitää tehdä, tai mitä ei saa tehdä. Kadulla saa ulkoiluttaa maksimissaan neljää koiraa ja kirjaston portaissa pitää kävellä vasenta puolta. Tänään ruokapöydässä lukiessani tuoremehupurkin kyljestä "parental advisoria" rupesin muistelemaan, mille kaikelle täällä onkaan päätetty pystyttää kyltti tai kirjoittaa ohje. Joistakin olen napsinut jopa kuvat.
 |
| Muistakaa pestä hampaat säännöllisesti, älkää juottako vauvoille sokerimehuja, syökää terveellisesti, ym. sanoo mehupurkki. |
|
|
 |
| Älä, älä, älä ja vielä kerran älä. | |
 |
| Pitää osata olla myös collegen ruokasalissa. |
|
|
|
|
|
|
|
 |
| Älä parkkeeraa pyörää, ettei pyörätuolikulku esty (portaisiin?) |
 |
| Sit miun pittää muistaa etten mie puistossa kävellessäni lennätä leijaa, laukaise asetta, heitä kiviä tai palloja, kaiverra nimeäni mihinkään, enkä... |
|
 |
| Eikä parane juoda, kuten ei sylkeä purkkaa eikä roskatakaan. |
 |
| Eikä ihailla maisemia sillan päällä. |
Jossain määrin ohjeistukset ja kieltokyltit heijastelevat ympäröivää kulttuuria ja yhteiskuntaa. Täällä Oxfordissa minulla on vielä tämä teoria hieman hakusessa, mutta ehkä se muotoutuu pikkuhiljaa. Siihen asti heittäydyn kielto- ja ohjekylttien hellään huomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti