Mutta onnekseni tänään sain tuudittua edes musiikin tuttuuteen, muuten päivä olikin taas täynnä hämmentäviä hetkiä. Päätin tänään ensimmäisen kerran mennä tutustumaan yliopiston Newcomers' clubiin. Nimensä mukaisesti se tarjoaa väylän harrastaa ja sosialisoitua uusille tutkijoille ja erityisesti heidän puolisoilleen, tai partnereilleen, kuten täällä on tapana diskreetisti sanoa.
Paikanpäällä minut otettiin heti ovelta hellään huomaan. Paikalla olevat vapaaehtoiset pitivät huolta, ettei minun tarvinnut olla hetkeäkään yksin ja että minulle esiteltiin kaikenlaista tarjolla olevaa aktiviteettia kuorolaulusta puutarharyhmään ja käsityökerhosta taideklubiin. Ympärilläni pulppusi kymmenien kansainvälisten, pääasiassa naisten, ryhmä, jonka nuorimpiin jäseniin taisin kuulua. Aamukahvin jälkeen lounastin heidän kanssaan ja iltapäivällä olin jostakin syystä ylipuhuttu tutustumaan heidän kuoroonsa.
Näissä tilanteissa tuntuu kuin eläisi toinen jalka ovenraossa. Pääsen kurkistamaan paikalliseen yhteiskuntaan ja näykkimään paloja siitä, mutta toisaalta katselen kaikkea ulkopuolisena. Tänään minua viihdytti erityisesti ajatus siitä, että "meidän kuoromme", jos siihen nyt ikinä päätänkään sitoutua, tulee esiintymään kesäkuussa yliopiston vararehtorin puutarhajuhlissa, jotka ovat highly exclusive juhlat. Wow! Voinko jättää tätä mahdollisuutta käyttämättä?
2 kommenttia:
Sitten kun nähdään, haluan kuulla sulta näistä kappaleista lauluesityksen asiaankuuluvalla aksentilla.
Asiankuuluvaa aksenttia harjoiteltiin jo tänään, mutta katsotaan kantaako kiinnostukseni kuinka pitkälle ;)
Lähetä kommentti