Meidän oma apina

Meille muutti tänään apina. Etsimme sille vielä sopivaa nimeä, sillä ostokaupungin mukaan nimen antaminen ei ehkä tule tällä kertaa kyseeseen. Tämä luotokappale liittyy Suomeen palattuaan karhun, flamingon ja pässin joukkoon ja on siis käsinukke. Rakastan käsinukkeja, ilmeikkäitä ja persoonallisia.

Ei apinaa sopinut jättää hotelliin tai laukun pohjalle yksikseen, joten otimme sen mukaan kaupunkikierrokselle. Kävimme katsomassa rantalaiturilla pötkötteleviä merileijonia ja ajelimme erilaisilla kulkuneuvoilla ympäri kaupunkia. Kaikenlaista turistimeininkiä siis.

Mutta ei turistikierroksesta sen enempää. Pääasia on, että toisen päivän perusteella kaupunki avautuu koko ajan viehättävämpänä. Täällä on tilaa, valoa, avaruutta, rauhallisuutta, hiljaisuutta ja persoonallisuutta. Luulin ihan oikeasti, että Amerikassa kaikki on suurta, kaupungitkin. Mutta vaikkapa Lontooseen verrattuna tämä on helposti hahmotettava pikkukylänen. Oikeastaan San Francisco on paljon pienempi kaupunki kuin kuvittelin. Ja mikä parasta, San Francisco on kuin Lissabon. Samankaltainen silta, valtameri vieressä, mäkinen maasto, mereneläviä ravintoloissa. Tästä paikasta on helppo pitää.