No niinhän siinä sitten kävi, että remppamies ei tällä työkeikalla meidän asuntoon asti ehtinyt. Jotenkaan se ei yllätä. Ei sillä että miehen työtavoissa olisi kritisoitavaa, vaan lähinnä siinä, ettei meidän vuokraisännillä ole kaikki rusinat askissa mitä tulee käytännön järjestelyihin.
Decoratorin läsnäolo on ollut kuitenkin aika hauskaa aikaa. Hän on sitä ihmistyyppiä, jolta puhetta tulisi virtanaan ja pahin rangaistus on joutua työskentelemään yksin ja hiljaisuudessa koko päivä. Sen vuoksi hän tarttuukin jokaiseen sosiaaliseen tilanteeseen, ja kantapään vilahduskin kulman takana riittää hänelle syyksi aloittaa pitkät rupattelutuokiot lähes mistä tahansa aiheesta, Suomen maanpuolustuksesta tai hänen koulumenestyksestään, duunari-identiteetistään ja kotikylästään.
Tänään hän tarjosi minulle kyydin keskustaan, analysoi isäntäparin posh-englannin tyypilliseksi luumu suussa puhutuksi kieleksi ja naureskeli ylimitoitetuille turvajärjestelyille, joita täällä talossa on. En ole ihan vielä uskaltautunut avaamaan sanaisaa arkkuani omista mielipiteistäni, sillä kiinni oleva kuukauden vuokravakuus pitää kummasti kielenkannat kurissa. Tästäkin huolimatta juttutuokiot ovat olleet molemmille varmaan hyvä päivänpiristys ja uuteen maailmaan tutustumista.
Meille oli "sattumoisin" päätynyt tänne pari korkkaamatonta traktorilippalakkia, jotka lahjoitin eteenpäin meidän remppamiehelle. Hän oli kovin otettu ja lupasi toisen niistä antaa farmari-ystävälleen. Seuraavista traktorikaupoista Englannin itärannikolle voikin provikat ohjata meille tänne, heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti