Kahvittelin jokin aika sitten Brasiliasta kotoisin olevan uuden tuttavani kanssa. Hän kertoi tarinoita elämästään Atlantin toisella puolella ja minusta oli valtavan avartavaa sukeltaa kolmeksi tunniksi täysin toisenlaiseen elämään kuin omani on ollut. Ylipäätään minusta on upeaa tavata ihmisiä, joiden kanssa löytyy keskusteluyhteys täysin erilaisista elämäntarinoista huolimatta.
Päällimmäisenä mieleeni jäi kertomus, joka sai alkunsa hänen brasilialaisesta ystävästään. Tämä kyseinen ystävä oli päivitellyt joskus Tanskan lehdistössä olleen päivän pääuutisaiheena väkivaltaisen kioskiryöstön, jossa myyjää oli uhattu puukolla. Brasilialaisystävykset eivät omasta elämänkokemuksestaan johtuen ymmärtäneet, mikä tapahtuneessa oli ylittänyt uutiskynnyksen. Molemmat kun laskivat olleensa ainakin kolme-neljä kertaa tilanteessa, jossa heitä oli uhattu ase ohimolla. En oikein tiennyt mitä sanoa. Kaverini päätyikin jatkamaan kertomustaan jakamalla käytännön vinkkejä tilanteisiin, joissa aseella uhaten tulee ryöstetyksi. Tuollaiset taidot kai kuulunevat brasilialaisnuorten perustietämykseen.
Toki olen tiennyt, että Brasiliassa väkivalta ja huumerikollisuus on yleistä, mutta joskus tällaisen tiedon todella sisäistää vasta sitten, kun kuulee jonkun kertovan miten kaikki tämä vaikuttaa elämään. Esimerkiksi vieraita, jotka saapuvat kylään liian hienolla autolla, ei ole aina hyvä päästää sisään, mikäli ei halua antaa sellaista vaikutelmaa, että olisi rikas. Tai että punaisiin liikennevaloihin ei kannata pysähtyä autolla, mikäli haluaa omistaa autonsa vielä valojen vaihduttua vihreäksi.
Mieleeni jäi myös tarina, jossa hän muisteli ensitapaamista hyvän nuoruudenystävänsä kanssa. Kaverini oli muuttanut juuri uudelle paikkakunnalle ja kulkenut kadulla skeittilaudan kanssa, kun tuntematon poika oli pysäyttänyt hänet kadulla. Ensimmäinen ajatus kaverillani oli, että nyt lähtee omaisuus. Vastaantullut poika oli kuitenkin pyytänyt häntä skeittamaan pihaansa, johon ystäväni vastasi myöntävästi ottaen samalla riskin siitä, että kokonainen jengi ryöstää hänet jossakin syrjäisessä paikassa. Vasta kun uuden tuttavan äiti oli tarjonnut suklaakeksejä keittiössä ja pojat olivat alkaneet skeittamaan, pelko ryöstetyksi tulemisesta oli haihtunut. En oikein taaskaan osannut sanoa mitään, harvemmin kuitenkin jouduin lapsena miettimään samankaltaisia ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti