torstai 26. huhtikuuta 2012

Seikkailu Sintrassa

Lähellä Lissabonia sijaitsee Sintran pieni kaupunki, jonka monet nimeävät ykköskohteeksi puhuttaessa parhaista päiväretkistä. Olen jostakin syystä onnistunut yli vuoden asumaan Portugalissa käymättä siellä. Tämä epäkohta piti toki korjata, ja yhdessä Suomesta tulleiden ystävien kanssa lähdimme eräänä pilvisenä huhtikuun maanantaina retkelle Sintraan.

Kaapattuamme Starbucksista kahvit nousimme Rossion asemalta paikallisjunaan. Aamumme oli venynyt melko pitkäksi, joten pääsimme matkaan vasta iltapäivällä. Junalippu Sintraan ei montaa euroa maksanut ja 40 minuutin matkan jälkeen poistuimme junasta pienellä idyllisellä juna-asemalla keskellä vehreää vuoristoseutua. Emme olleet liiemmin valmistautuneet matkaan etukäteen, mikä saattoi olla loppupeleissä myös etu. Meillä ei nimittäin ollut kauhean paljon odotuksia eikä ennakkokuvaa siitä, mitä matkamme tulee pitämään sisällään.

Juna-asemalta oli helppo valita oikea suunta, sillä opastukset historialliseen keskustaan olivat kunnossa. Noin kilometrin kävelymatkan jälkeen saavuimme eloisaan taajamaan, jossa oli kahviloita, ravintoloita ja opasteita eri nähtävyyksiin. Sintra on tullut kuuluisaksi entisaikojen hallitsijoiden ja valtaapitävien kesänviettopaikkana ja nykyäänkin päänähtävyyksiin kuuluvat ylelliset palatsit ja fantasiapuutarhat. Lisäksi ylhäällä vuorenlaella piirtyy yli tuhat vuotta sitten rakennettu maurien linnoituksen silhuetti ja tämä arabivalloittajien ajoista muistuttava rakennelma on myös yleisölle avoinna.

Loputtomalta tuntuva tie Penan palatsille.
Itse olin päättänyt nauttia Sintrasta ilman kiipeämistä maurilaislinnoitukselle. Alhaalta käsin se näytti sijaitsevan niin käsitttämättömän korkealla, että en koskaan pystyisi hengissä sinne kiipeämään. Olimme lisäksi sen verran surffailleet netissä, että mieleemme oli painunut kirjoitus, jossa todettiin "vain hullujen jättävän Sintrassa väliin Penan palatsin". Etsimme siis tienviitan kohti Penan palatsia ja lähdimme kiipeämään. Kiivettyämme yli tunnin mutkittelevaa autotietä vuorenrinnettä ylöspäin olimme heittää toivomme, sillä jos olisimme tienneet matkan olevan niin pitkä, olisimme varmasti hypänneet turistibussiin, joka palatsille menee. Huumorinkukka rintapielessä jatkoimme kuitenkin kipuamista, kunnes tajusimme, että Penan palatsi sijaitsee vielä jopa korkeammalla ja kauempana kuin maurilaislinnoitus, joka sekin hipoi alhaalta katsottuna pilviä. Yllätyin itsekin siitä, että olin tietämättömänä kiivennyt huipulle asti.



Penan palatsin vaaleanpunainen osa. Vielä on nousemista...
Perille päästyämme ostimme 16 euroa maksavan yhteislipun Penan palatsiin ja maurilaislinnoitukseen. Pilvet olivat melko alhaalla ja maisemat, joiden piti avautua aina Atlantin valtamerelle asti, jäivät melko utuisiksi. Maurilinnoitukselta lähtiessämme huomasimme myös, että mutkittelevan neljän kilometrin autotien sijaan olisimme voineet valita neljä kertaa lyhyemmän metsäpolun suoraan Sintran keskustaan. Lähes kymmenen kilometrin kohteiden kiertelyn jälkeen ja jalkojen ollessa jatkuvasta kiipeilystä spaghettia emme tienneet olisiko pitänyt nauraa vai itkeä.

4km autotien sijaan olisimme voineet kävellä 700 metriä tätä polkua.

Penan palatsin keltainen osa pilvien peitossa.

Maurilaislinnoitusta kunnostetaan.

Satojen metrien korkeudelta ei tällä kertaa päästy ihailemaan Atlanttia.

Sintran juna-asema alhaalla keskellä.
 
Tällä kertaa retkeemme ei mahtunut muita kohteita, mutta aion palata myöhemmin paikan päälle tutustumaan vielä ainakin satumaiseksi väitettyyn 1800-luvulla rakennettuun Quinta da Regaleiran fantasiapuutarhaan.

Tätä blogia lukeville Sintraan menijöille suosittelen bussikyytiä, mikäli kuntoilu mänty- ja eukalyptysmetsien raikkaassa vehreydessä ei tunnu ensisijaiselta tavalta viettää päivää. Hyvät kengät ja mukavat vaatteet ovat hyödylliset myös, sillä portugalilaiseen tapaan maastoa ei ole muokattu esteettömäksi ja ottipa bussikyydin tai ei, käveltävää tulee paljon vaihtelevassa maastossa. Vuorenhuipulla saattaa myös tuulla, joten aurinkoisenakaan päivänä ei kannata teepaitasillaan matkaan lähteä.

Ei kommentteja: