Taas on tullut todistetuksi se, että ihminen pärjää paljon yksinkertaisemmissa oloissa, kuin mihin luulee tottuneensa. En osaa edes kuvitella tilannetta, jossa minua olisi Suomessa jossakin isossa ruuhka-Suomen kaupungin kerrostalossa käsketty kantaa juomavesi kaupasta samalla kun olisi kytketty asunnosta pois lämmin vesi, lämmitys sekä poistettu ääntä ja lämpöä eristävät rakenteet ja toimiva jätevesijärjestelmä. Tuskin olisi myöskään ollut tilannetta, jossa keittiön lattia olisi kaivettu auki ja todettu viemäritukoksen lisäksi rottien syöneen puolet lattian tukirakenteista ja suljettu ongelma laudanpalasella ja pakkausteipillä. Tai että homekasvustot kukkisivat seinillä kunnes ne maalattaisiin piiloon.
Ehkä pitää myöntää, että tuo edellinen kuvaus oli hieman sensaatiohakuinen. Ei täällä sen huonompi tilanne ole kuin sadoissa tuhansissa muissa parikymmentä vuotta vanhoissa kaupunkiasunnoissa Portugalissa. Kun rahaa ei ole ollut uudistaa kaupunkitekniikkaa, tämän kaltaiset ongelmat ovat arkipäivää. Lopetin juuri antibioottikuurin kuukauden kestäneen hengitystietulehduksen nujertamiseksi, toivottavasti se jää siihen. Vessassa leijuu ammoniakin haju, joka nousee tukkeutuneista viemäreistä, mutta kyllä senhor vuokraisäntä niitä aina viikoittain käy tökkimässä auki.
Moni on kysynyt meiltä miksi emme vaihda asuntoa. Sen lisäksi että edullisen asunnon löytäminen kalustettuna olisi haasteellista ja prosessi veisi kuukausia, mikään ei takaisi sitä, että se olisi yhtään paremmassa kunnossa kuin tämä. Kärvistelemme siis vielä kaksi ja puoli kuukautta täällä. Ongelmat ovat kuitenkin ilmaantuneet pikkuhiljaa, ja niihin on kai vain tottunut. Jos olisimme kaiken tämän tienneet lokakuussa, emme varmasti olisi tänne muuttaneet.
Kraanasta tuleva vesi on periaatteessa täällä juomakelpoista, mutta se ei kuitenkaan ole niin tasalaatuista, eikä niin kemikaaleista vapaata, että sitä viitsisi pääasiallisena juomavetenä käyttää. Ongelma on välillä vedenpuhdistuksessa, välillä putkistoissa. Paikalliset tuovat juomaveden kaupasta, siksi mekin olemme samaan lähteneet. Sitä alkaa aika paljon säästeliäämmäksi veden suhteen, kun sen joutuu itse kantamaan juotavakseen.
Keskuslämmitystä täällä ei ole ja käytössä on liikuteltavia sähköpattereita. Sähkö on vaan niin kallista, ja rakenteet falskaavat niin paljon, ettei niitä viitsi käyttää kuin äärimmäisessä hädässä. Kummasti sitä pärjää kun pistää vaatetta lisää päälle.
Entä sitten lämmin vesi? Sitä saa, kunhan pistää kaasulämmityksen päälle keittiöstä. Tiskausta ja suihkua varten lähinnä käytämme lämmintä vettä, muuten pärjäämme kylmällä. Kun itse joutuu maksamaan jokaisen kaasulämmityssekunnin, sitä alkaa kummasti pärjäämään kylmällä vedellä monissa arkipäivän tilanteissa.
Entäpä sitten eristyksen puute. Tuleepa ainakin aistittua ympäristön säätilan vaihdokset paremmin. Ja yhteisöllisyys naapureidenkin kanssa paranee, sitä kun ei aina erota onko naapuri huutamassa omassa eteisessä, rappukäytävässä vai kadulla.
Kaikesta tästä huolimatta olen todella iloinen, että olen nämä kuukaudet saanut asua ihan oikeassa portugalilaisessa asunnossa. Vasta käytännön kokemuksen olen huomannut, että yksinkertaisemmissakin oloissa tulee toimeen ja suomalainen talonrakennus on pääosin huippulaadukasta. Ja olemmehan me sentään vielä Euroopassa, ja EU-säädösten vaikutusalueella. Voin vain kuvitella, mitä asuminen olisi oikeasti alkeellisissa oloissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti