Tapasin viime viikonloppuna portugalilaisen opettajan, jonka kanssa juttelimme niitä näitä koulutuksen tilasta Portugalissa. Hän kyseli minulta kokemuksiani opettajavaihdosta ja halusi tietää, onko koulu, jossa olen, hyvämaineinen. En oikein osannut vastata hänelle, sillä minulla ei ole juurikaan kokemuksia muista kouluista. Toisaalta lähiökoulut täällä päin eivät ole kovimmassa huudossa, mutta oma kokemukseni oppilaista on ollut kuitenkin hyvä.
Minua jäi mietityttämään hänen esittämänsä kysymys koulun maineesta, sillä olen kuullut niin monta kertaa puhuttavan hyvä- ja huonomaineisista kouluista. Toki tiedän, että rahalla täällä saa opiskella ihan kuinka upeissa olosuhteissa tahansa, mutta kun on kyse julkisista kouluista, maineella on enemmän väliä. Päätin siis kysyä häneltä, millä perusteilla kouluja oikein arvioidaan.
Opettaja alkoi kertoa omista kokemuksistaan eräästä koulusta, jossa ei voinut mennä oppitunnille ilman toista opettajaa ja turvamiestä. Oppilaita ei kiinnostanut opiskelu, vaan he istuivat luokassa ainoastaan siksi, että heidän perheensä saisivat sosiaaliavustuksia. Suurimman osan oppilaista toiveammattina oli huumemyyjä. Heidän vanhempansa myivät huumeita, ja sillä sai tarvittavan toimeentulon ilman opiskelua. (Asuinalueen toinen nimi oli "huumeiden supermarket".) Valtaosalla oppilaista joku lähiomaisista oli vankilassa, oppilaiden omien sanojen mukaan "syyttä". He eivät voineet ymmärtää, miksi huumeiden myyminen vapaaehtoisille ostajille olisi mitenkään pahasti tehty, verrattuna esimerkiksi väkivaltarikollisuuteen.
Lähialueen poliisit eivät valtavaan sosiaaliseen huumeongelmaan jaksaneet oppilaiden mukaan enää puuttua. Opettaja oli kuullut oppilailta lukuisia kertomuksia poliiseista, jotka saattoi lahjoa, tai jotka katsoivat tapahtumia läpi sormien.
Työ oli opetustyön sijaan sosiaalityötä, jossa opettaja saattoi saada turpaansa mistä syystä tahansa. Kuulin kertomuksen isästä, joka oli saapunut luokkaan pahoinpitelemään opettajan, koska oppilas oli kertonut kotona opettajan komentaneen häntä liiaksi. Tässä vaiheessa aloin ymmärtää, että koulu, jossa työskentelen, ei varmastikaan kuulu pahamaineisempien joukkoon.
Tänään luin paikallislehdestä, että toisessa koulussa, vain muutaman metropysäkin päässä omalta koulultani, oli tapahtunut puukotus. Joku oppilas oli riidan päätteeksi päättänyt puukottaa toista oppilasta.
Minkähänlainen on se koulutodellisuus, josta en täällä kuule, tai jota en näe?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti