Aina välillä sitä päätyy tutustumaan uusiin ihmisiin illallispöydässä, ja yllättävän usein uusien tuttavuuksien kanssa syntyy mielenkiintoisia keskusteluja. Kuten viime viikonloppuna illallistaessamme viitisen tuntia farmaseutin, arkkitehdin ja opettajan seurassa.
Olen viime aikoina ilahtunut erityisesti tavatessani ihmisiä, jotka pystyvät puhumaan omasta kulttuuristaan analyyttisesti pohtien myös aiheita, jotka saattavat olla kansallisia tabuja. Tarkoitan sellaista itsekriittistä tarkastelua omasta kulttuurista ja sen hyvistä ja ehkä vähän huonommistakin puolista.
Itse loukkaannuin vielä muutama vuosi sangen helposti, mikäli joku ulkomaalainen kritisoi Suomea tarkasteltuaan sitä ulkopuolisen silmin. Eihän minun kotimaastani saa kukaan muu sanoa poikkipuolista sanaa! Myöhemmin nöyrryin tajuamaan sen, että kaikesta huolimatta edes Suomessa ei kaikki ole täydellistä, kuten ei tarvitsekaan olla. Meillä on paljon opittavaa muilta ja monesta asiasta saamme olla myös ylpeitä. Asioilla on aina myös kaksi puolta.
Esimerkiksi loppuun asti viety tehokkuusajattelu mahdollistaa meille tuottavuuden ja taloudellisen hyvinvoinnin, mutta toisaalta se on poissa ihmisten henkisestä hyvinvoinnista suorituspaineiden muodossa. Portugalissa työn tuottavuus on heikkoa, mutta toisaalta ihmiset käyttävät paljon resursseja toinen toisistaan huolehtimiseen. Joskus tekisi mieli väittää, että Portugali lyö Suomen mennen tullen mitä tulee sosiaalisten suhteiden hoitamisen taitoihin ja siihen käytettyyn aikaan.
Tänään törmäsin jälleen niihin ennakkokäsityksiin Suomesta, joita monella portugalilaisella on. Meillä on huikaiseva koulutuksen taso, rahaa, Nokia, hyviä rallikuskeja ja kylmä ilmasto. Onneksi viiden tunnin aikana näitä päästiin sivuamaan paljon syvällisemminkin, jolloin keskustelustakin tuli antoisampaa. Moni esimerkiksi Suomen koulutusjärjestelmää ihannoiva ei ymmärrä sitä, että Pisa-ihmeen maassa menestys on sidottu kulttuuriin. Meillä on niin monta asiaa, jotka tukevat koulujärjestelmäämme, että sen on helppo olla tehokas ja toimiva. Taloudelliset resurssit, opettajien arvostus ja toimiva ammattijärjestö, yhteinäiskulttuuri, hyvinvointivaltio... Kaikkia niitä asioita, jotka vaikuttavat opettajien korkeaan osaamiseen ja oppilaiden motivaatioon, ei mahdu tässä blogissa listaamaan. Kyseessä on kuitenkin rakenteellinen osa yhteiskuntaamme, ei irrallinen palanen, joka voidaan kopioda maasta toiseen sellaisenaan.
Erityisen mielenkiintoista oli illan kuluessa kuulla argumentteja siitä, että Portugali ei ehkä vielä ole valmis täyteen demokratiaan. Pitkä historia kuninkaiden ja itsevaltiaan alaisuudessa on jättänyt jälkeensä ajatuksen siitä, että olisi olemassa taho, joka kertoo, miten asiat ovat ja jota pitää totella. Suomessa tällaista herrojen pokkurointia on jo pitkään katsottu pahalla ja ehkä se on edesauttanut tasa-arvoisemman yhteiskunnan kehittymistä.
Vähän minua kuitenkin nauratti, kun yksi illallisvieraista kertoi pahoittaneensa mielensä siitä, kun joku ulkomaalainen oli kuvaillut portugalilaisia konservatiivisiksi. Perusteluna oli ollut niinkin kypsät argumentit kuin "naiset eivät värjää hiuksiaan punaisiksi", "kaikki portugalilaiset naiset pukeutuvat samalla tavalla" ja "täällä ei näy homoja katukuvassa". Jätin sanomatta sen, että olen itsekin kiinnittänyt huomiota erityisesti kahteen ensinnä mainittuun ja että mielestäni täällä vallitsee tietyllä tavalla konservatiivinen ilmapiiri. Esimerkkinä voisin mainita sen, että nuorisonkaan keskuudessa alakulttuureita ei näy kovin paljoa. Kaikki pukeutuvat hyvin maltillisesti, värejä ei käytetä, hiuksia ei värjätä, kasvoja ei meikata, eikä ulkonäköä muutenkaan korosteta. En kuitenkaan väitä, että tämä olisi millään tavalla huono asia tai että toisenlainen suhtautuminen ulkonäköön olisi tavoitellumpaa. Viiltävä konservatiivianalyysi oli mielestäni vain osuva, vaikka paikallisia se vähän olikin jäänyt kaivertamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti