Olen pitkään miettinyt, mitkä voisivat olla niitä keskeisimpiä asioita ja ilmiöitä, joihin portugalilainen kulttuuri aina palaa, ja joiden ymmärtäminen auttaisi Ylermi Yleissuomalaista (tai Pertti Perussuomalaista!) sopeutumaan nopeammin portugalilaiseen kulttuuriin ja ymmärtämään sitä. Voiko sellaisia perusteemoja edes olla, vai onko vaarana eksyä listoja tehdessä liian raakaan yksinkertaistamiseen?
Tietenkin uuteen kulttuuriin tutustuminen on aina seikkailu ja ennen kaikkea sukellus omaan itseen ja kunkin henkilön omaan kulttuuritaustaan. Lukijoista joku saattaa lukeutua runsaasti kulttuurikompetenssia kartuttaneeseen joukkoon, joku toinen taas toiseen äärilaitaan, tuskin koskaan taustayhteisöstään pois lähteneenä. Uskon, että kukaan ulkopuolinen ei voi neuvoa sopeutumaan uuteen kulttuuriin, mutta uskoakseni toisten kokemuksista ja mielipiteistä voi jotakin oppia ja kenties välttää astumasta joihinkin väärinkäsitysten ansoihin.
Kannan siis korteni tässä asiassa kekoon tiivistämällä kokemukseni Portugalista muutamaan avainsanaan. Olkoon tämä blogikirjoitus omistettu vaikkapa Portugaliin vaihto-oppilaaksi lähteville tai maahan muuten muuttaville suomalaisille, tai niille, jotka portugalilaisia omassa yhteisössään tapaavat. Kommenttikenttään voi mieluusti lisätä asiasta heränneitä mielipiteitä.
PERHE
Yhteiskunnan perusyksikkö. Yksilön tuki ja turva. Kaikki kaikessa. Nepotismi.
Keskustelussa portugalilaisen kanssa harvoin kannattaa mennä suoraan asiaan. Asiakeskeisyys yleensäkin tuntuu olevan hyvin pohjois-eurooppalainen piirre. Hyviin keskustelunavauksiin lukeutuu perheenjäsenten kuulumisten kysely. Suomessa koti- ja perheasioiden utelua voidaan joskus pitää tungettelevana, varsinkin jos kyseessä on etäisempi tuttava. Samoin Suomessa perhejuhlien ja perheelle omistettujen matkojen ja viikonloppujen häirintä voidaan kokea loukkaavana. Portugalissa yksilö on osa perhettään ja perhe on osa yksilöä. Se peilautuu lähes kaikkeen ympärillä olevaan. Unohda yksilö, kohtaa perhe, yhteisö ja ystävien ystäväpiiri. Älä tee yksin, opettele tekemään yhdessä.
KOSKETUS
Iho. Huulet. Katse. Halaus. Läheisyys.
Kun Suomessa sopiva etäisyys toiseen ihmiseen on 70 senttiä, portugalilaisen kanssa kannattaa tottua ihokontaktiin. Kun Suomessa huulet koskettavat vain kaikkein läheisimpiä, Portugalissa suukot ovat osa vuorovaikutusta. Ystävän kaappaaminen kainaloon, lämmin rutistus keskustellessa tai kädestä kiinni ottaminen ovat kaikki normaaleja eleitä, oli kyseessä ystävä, ystävän puoliso, perheenjäsen tai työkaveri. Vastaantuleva ihminen harvoin tuijottaa tai kyylää, hän katsoo vastaantulijaa. Katsominen on sallittua ja hymyileminen on sallittua. Se ei ole kutsu sänkyyn, se ei ole epätoivoinen yritys päästä etenemään reittä pitkin. Se on toinen ihminen. Lähellä.
RUOKA
Identiteetti. Paikallisuus. Yhteisöllisyys. Elämänrytmi. Kello.
Selvitäkseen arkipäiväisestä elämästä, on hyvä erottaa toisistaan neljä kellonaikaa. Nämä ovat aika ennen lounasta, lounaan jälkeen, ennen päivällistä ja päivällisen jälkeen. Oikeastaan kaikki tapahtumat sijoittuvat näihin kellonaikoihin. Koulussa opiskellaan ennen lounasta ja lounaan jälkeen. Lääkkeet otetaan ruokailujen jälkeen tai ennen niitä. Elokuvat alkavat ennen illallisaikaa tai illallisen jälkeen. Baariin lähdetään illallisen jälkeen. Ystävät ja perhe tavataan kahvilla, lounaalla tai illallisella. Kotiin kutsuttaessa on lähes poikkeuksetta kyse illalliskutsusta. Ruoka on sosiaalinen tapahtuma, ei funktionaalinen nälänpoistorituaali. Yksin ei syödä, mikäli on mahdollisuus syödä yhdessä. Ja ruoka, ruoasta puhuminen ja sen alkuperän analysointi, se vasta on taidetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti